Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki perustettiin vuonna 1944 Yhdistyneiden Kansakuntien toimesta Bretton Woods -järjestelmän puitteissa. Molemmat instituutiot perustettiin tukemaan toisiaan päätarkoituksena vahvistaa maailmantaloutta toisen maailmansodan jälkeen. Bretton Woods -järjestelmä perustui sopimuksiin eri maiden, myös Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan, välillä. Vaikka molemmat rahoituslaitokset ovat kehittyneet syntymänsä jälkeen, ne ovat pysyneet yhteydessä monin tavoin. Esimerkiksi molempien henkilöstön jäsenet työskentelevät säännöllisesti yhdessä arvioidakseen maailmantaloutta, tarjotakseen taloudellista ja neuvontaapua apua tarvitseville maille sekä edistääkseen maailmanlaajuista talouskasvua ja yhteistyötä.
Sekä Kansainvälinen valuuttarahasto että Maailmanpankki perustettiin kokouksessa, joka pidettiin Bretton Woodsissa New Hampshiressa Yhdysvalloissa toisen maailmansodan lopussa. Ne luotiin yhteistyösopimusten mukaisesti monien maiden välillä, joita yhdessä kutsuttiin Bretton Woods -järjestelmäksi. Rahoituslaitokset perustettiin alun perin jälleenrakentamaan Eurooppaa sen jälkeen, kun se kärsi suurta tuhoa sodassa. Heille annettiin erilaisia tehtäviä, vaikka heillä oli yhteinen tavoite elvyttää taloutta ja helpottaa kansainvälistä kauppaa luomalla tarvittavat järjestelmät. Nykyään niiden toiminta -alue on laajentunut merkittävästi, ja Kansainvälinen valuuttarahasto toimii kansainvälisenä rahastona, kun taas Maailmanpankki toimii kansainvälisenä pankkina.
Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki pyrkivät tehokkaasti saavuttamaan yhteiset tavoitteensa, joihin kuuluu vauraan ja yhteistyöhön perustuvan maailmantalouden luominen, kehittämään yhdessä säännöllisesti strategioita, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Niillä on käytössä esimerkiksi Maailmanpankin kansainvälisen valuuttarahaston yhteistyön yhteinen hallintatoimintasuunnitelma (JMAP), joka asettaa ehdot, joita nämä kaksi toimielintä noudattavat työskennellessään. Esimerkiksi JMAP -ohjelmassa niiden on tarkoitus jakaa tarvittavat tiedot keskenään, ja ne voivat myös jakaa tarvittavaa työtä kustakin toimielimestä tietyn kansakunnan auttamiseksi.
Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, joita usein kutsutaan sisarinstituutioiksi, täydentävät toisiaan rooleillaan. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antaa jäsenmailleen tarvittavaa apua niiden talouden helpottamiseksi erityisesti taloudellisten vaikeuksien aikana. Tämä voi tulla poliittisten neuvojen ja/tai rahoituslainojen muodossa. Vaikka IMF: n rahoitustuki on lyhytaikaisempaa, Maailmanpankki suunnittelee tapoja auttaa maita kasvattamaan talouttaan pitkällä aikavälillä. Köyhät maat voivat esimerkiksi kääntyä pankin puoleen saadakseen apua infrastruktuurinsa ja palveluidensa, kuten koulujen, sairaaloiden ja vesihuoltojärjestelmien, rakentamisessa.
Yleensä nämä kaksi toimielintä tekevät yhteistyötä säännöllisesti ja auttavat toisiaan monilla aloilla. Esimerkiksi IMF voi osallistua Maailmanpankin operaatioon auttaakseen tiettyä maata. He pitävät vuosikokouksia, joissa jäsenmaiden edustajat kunkin hallituksen hallituksissa keskustelevat maailman taloudellista ja taloudellista tilaa koskevista asioista. IMF: n johtaja ja Maailmanpankin presidentti kokoontuvat myös säännöllisesti, antavat lausuntoja yhdessä ja joskus kirjoittavat yhdessä artikkeleita, jotka koskevat kansainvälisiä talous- ja rahoituskysymyksiä. Maailmanpankin jäsenmaat ovat myös IMF: n jäseniä.