National Drug Code (NDC) on erottuva 10-numeroinen tunnistuskoodi lääkkeille Yhdysvalloissa. Kansallisen lääkelainsäädännön alkuperä on Medicare, jossa virtaviivainen koodaus on tarpeen potilaiden seurantaan ja laskujen tuottamiseen. Ajan myötä tällaisten koodien käyttö levisi muihin yhteisöihin. Elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) ylläpitää tietokantaa koodeista, joita käytetään parhaillaan lääkäreiden, lääketieteellisten laskuttajien ja muiden viitteinä.
Jokaisessa kansallisessa huumelaissa on kolme erillistä osaa. Ensimmäinen tunnistaa ”merkitsijän”, lääkkeen valmistavan tai jakelevan yrityksen. Toinen sisältää tietoa formulaatiosta, vahvuudesta ja annoksesta, ja kolmas ilmoittaa pakkauksen koon. Segmenttien välissä on viivoja koodien lukemisen helpottamiseksi, ja kunkin segmentin numeroiden lukumäärä voi vaihdella lääkkeen ja valmistajan mukaan.
FDA tarkastaa ja hyväksyy ihmisille ja eläimille Yhdysvalloissa myydyt lääkkeet. Vuoden 1972 huumeiden luettelolain mukaan se ylläpitää tietokantaa kaikista käytössä olevista lääkkeistä, mukaan lukien kunkin lääkkeen kansallinen lääkelaki. Jos lääkettä ei löydy lääkekoodista, sillä ei ehkä ole FDA: n hyväksyntää tai valmistaja on saattanut lähettää FDA: lle ilmoituksen aikomuksestaan poistaa lääke markkinoilta. FDA päivittää tietokantaa säännöllisesti pitääkseen tiedot ajan tasalla, lisäämällä uusia lääkkeitä ja poistamalla lääkkeitä, jotka eivät ole enää myytävissä.
Vaikka ihmiset saattavat tuntea kansalliset lääkekoodit lääkkeille, joita he määräävät ja ovat vuorovaikutuksessa usein, on yleensä tarpeen etsiä lääkkeitä tietokannasta koodin tallentamiseksi oikein. Online -tietokantayhteys on saatavilla, jolloin ihmiset voivat etsiä lääkkeitä ominaisuuksien, kuten aktiivisten ainesosien ja valmistajien, perusteella. FDA ei salli lääkekoodien uudelleenkäyttöä sekaannusten ja tilanteiden välttämiseksi, joissa keskusteltava lääke saattaa olla epäselvä.
Yksi eduista tietojen tallentamisessa kansallisen huumelainsäädännön muodossa on sekaannusten ja epäselvyyksien poistaminen. Niin kauan kuin numerot on merkitty oikein, jokainen voi lukea koodin, joka tarkistaa potilaan kaavion ja laskutustiedot. Jos kyseessä on kerta -annospullo, esimerkiksi irrotettava etiketti, jossa on kansallinen lääkelaki ja erätiedot, on usein saatavilla. Kun lääkäri antaa lääkkeen, etiketti voidaan kiinnittää potilaan karttaan tulevaa käyttöä varten, ja se sisältää usein koneellisesti luettavan viivakoodin tietojen syöttämisen helpottamiseksi.