Yhdysvaltain kongressin vuonna 1935 hyväksymä kansallinen työsuhteita koskeva laki (NLRA) on liittovaltion laki, jonka tarkoituksena on säännellä työ- ja johtamiskäytäntöjä yksityisellä sektorilla. Kansallinen työsuhdelaki takaa työntekijöille oikeuden liittoutua, lakkoilla ja osallistua työehtosopimusneuvotteluihin ilman pelkoa johdon kostotoimista. Lailla perustettiin myös virasto, jolla on valtuudet valvoa näitä oikeuksia, kansallinen työsuhteiden neuvosto (NLRB). Lisäksi kansallisissa työsuhteista annetussa laissa säädettiin enimmäistyötunneista ja vähimmäispalkasta.
NLRA: n keskeiset säännökset löytyvät säädöksen seitsemästä, kahdeksasta ja yhdeksästä jaksosta. Seitsemäs jakso antaa työntekijöille oikeuden järjestyä ja avustaa työjärjestöjä. Oikeus työehtosopimusneuvotteluihin työntekijöiden valitsemien edustajien kautta löytyy myös tästä osiosta. Lisäksi jakso seitsemän tarjoaa suojan työntekijöille, jotka protestoivat, piketeille tai lakkoon.
Kansallisen työsuhteen lain kahdeksassa osassa määritellään työnantajien käyttäytymistyypit, jotka ovat epäoikeudenmukaisia työkäytäntöjä ja ovat laittomia. Ammattiliiton toimintaan puuttuminen tehtiin laittomaksi, kuten työnantaja hallitsi ammattiliittoa. Työnantajat eivät voi enää syrjiä työntekijöitä, jotka osallistuvat ammattiliittoon tai muuhun kollektiiviseen toimintaan. Kostotoimet työntekijöille epäoikeudenmukaisesta työkäytännöstä tai yhteistyöstä NLRB: n kanssa tulivat laittomiksi. Lopuksi työnantajat eivät voi enää kieltäytyä neuvottelemasta hyvässä uskossa ammattiliittojen tai niiden edustajien kanssa.
Vaalimenettelyt, joita on noudatettava, kun äänestetään ammattiliiton edustuksesta, esitetään osiossa yhdeksän. Tässä jaksossa todetaan myös, että ammattiliitot, jos ne ovat sertifioituja tai tunnustettuja, ovat neuvotteluyksikön jäsenten yksinomaisia edustajia. Lopuksi työntekijöiden valituksia ei voida korjata, ellei ammattiliittojen edustajilla ole tilaisuutta olla läsnä.
NLRB: n perustaminen kolmanteen osaan antoi kansallisen työsuhteiden lain vallan. Liittovaltion virastona NLRB: llä on kaksi päätehtävää: työntekijöiden järjestämien vaalien valvonta päättääkseen, edustavatko he ammattiliittoa, ja syyttäminen NLRA: n rikkomuksista. Lautakunnalle annettiin haasteet tutkintatehtävien laajentamiseen, mahdollisuus tehdä tosiseikkoja koskevia päätöksiä ja antaa määräyksiä, jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia tuomioistuimessa, sekä valtuudet määrittää korjaustoimenpiteitä havaituille rikkomuksille.
Kaikki työntekijät eivät kuulu NLRA: n piiriin. Se ei kata kotitaloustyöntekijöitä, maataloustyöntekijöitä, itsenäisiä urakoitsijoita ja rautateiden työlainsäädännön piiriin kuuluvia työntekijöitä. Lopuksi valvojat sekä liittovaltion, valtion ja paikallishallinnon työntekijät eivät kuulu kansallisen työsuhteen lain soveltamisalaan.