Julkinen politiikka on aktiivinen tai passiivinen lähestymistapa, jonka viranomaiset, ryhmät ja sivuliikkeet käyttävät vastauksena tiettyyn asiaan. Kansanterveys on tutkimusala, joka keskittyy yhteisöjen ja väestön terveyden suojelemiseen. Siksi kansanterveyspolitiikka on kerättyjä lakeja, asetuksia ja lähestymistapoja päätöksentekoon ja politiikan täytäntöönpanoon, joka vaikuttaa laajemman yhteisön terveyteen.
Kansanterveyspoliittisiin kysymyksiin kuuluu monenlaisia aiheita, kuten terveydenhuoltouudistus, vakuutusuudistus, jossa otetaan huomioon henkilöt, jotka eivät kuulu työnantajan tai ryhmän piiriin, sekä tartuntatautien, kuten malarian, HIV/aidsin, influenssan, ehkäisy ja valvonta Viruksen alatyyppi H1N1, joka tunnetaan myös nimellä sikainfluenssa, lintuinfluenssa, tuberkuloosi tai tuberkuloosi ja muut sairaudet. Muita kansanterveyspoliittisia kysymyksiä ovat ravitsemus ja elintarvikkeiden turvallisuus; kantasolututkimus; alkoholin, lääketieteellisen marihuanan ja tupakan sääntely; lääketeollisuuden valvonta; ja genetiikka.
Se, että kansanterveyspolitiikka välitetään eri keinoin ja että siihen voivat vaikuttaa monet tekijät, voidaan nähdä tutkimalla tiettyä kysymystä; esimerkiksi tupakointi. Yksi tupakan kansanterveyspolitiikkaa muokkaavista tekijöistä on huoli tupakkateollisuuden terveydestä ja tupakkatuotteiden myynnistä kannettavien verojen jatkumisesta. Vaikka tupakkatuotteiden hallintoasetuksen saattaminen Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) suojelukseen kesti kesäkuuhun 2009 asti, ei alkoholin, tupakan ja ampuma -aseiden toimiston sijasta, joka oli valvonut Siihen asti – sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen todisteet olivat viitanneet tupakkaan liittyviin terveysongelmiin 1960 -luvun alusta, jolloin savukkeiden tupakointi liitettiin ensimmäisen kerran keuhkosyöpään ja muihin sairauksiin.
Kansanterveyspolitiikka pyrki vaikuttamaan savukkeiden, savuttoman tupakan ja siihen liittyvien tuotteiden merkintöihin sekä tupakan mainontaan. Opiskelijoille kehitettiin tupakoinnin ehkäisyohje. Tupakointi oli riippuvuutta aiheuttava ja tupakointiteollisuus tunsi tupakoinnin riippuvuutta aiheuttavan ja tappavan luonteen. Tupakkatuotteiden hintojen ja verojen korotukset sekä valmistusstandardien valvonta.
Löytö, jonka mukaan tupakansavu voi aiheuttaa hengityselinsairauksia, kuten astmaa, ja jopa tappaa tupakoimattomia, johti yhä suurempiin rajoituksiin tupakoitsijoiden käyttäytymisessä. Jossain vaiheessa oli tupakointi- ja savuttomia osioita, mutta ne antoivat tilaa savuttomille alueille, rakennuksille, lentokentille, ravintoloille, kouluille, sairaaloille jne. Joissakin paikoissa tupakoitsijoiden on siirryttävä pois rakennusten suojasta varmistaakseen, että savu ei pääse ilmanottoaukkoihin eikä vaikuta niihin, jotka haluavat tulla sisään ja poistua.
Maailman terveysjärjestön vuonna 2003 tekemä tupakkavalvontasopimus, joka muodostaa kansainvälisen kehyksen tupakan sääntelylle, osoittaa siirtymistä kohti maailmanlaajuista kansanterveyspolitiikkaa. Asiakirja on WHO: n tupakkavalvontaa koskeva puitesopimus (FCTC). Toukokuussa 165 se oli hyväksytty 2009 maassa.