Kantasoluille, jotka ovat ihmiskehon alkeellisimpia rakennuspalikoita, on ominaista niiden kyky erilaistua ja kypsyä muuntyyppisiksi soluiksi, joilla on erityistoimintoja. Ne tunnetaan myös kyvystään tuottaa itseään, ilmiö, jossa ne jakautuvat ja tuottavat enemmän kantasoluja. Varhaislapsuudessa kantasoluista voi kehittyä erilaisia solutyyppejä. Ne kykenevät myös täydentämään muita soluja toimimalla kehon omana automaattisena korjausjärjestelmänä. Tämä kyky tekee niistä ihanteellisen hoidon moniin sairauksiin; tätä hoitoa kutsutaan kantasoluterapiaksi.
Yksi yleisimmistä kantasoluterapiatyypeistä on aikuisten kantasolujen siirto. Tätä kantasoluterapiaa käytetään erilaisten verisyöpien ja -sairauksien hoitoon, mukaan lukien leukemia, lymfooma ja multippeli myelooma. Tämä toimenpide voidaan tehdä käyttämällä luuytimen tai perifeerisen veren kantasoluja.
Jos käytetään luuydintä, luuydin kerätään talteen ottamalla se sopivista luovuttajan luista. Vastaanottajan luuydin eliminoidaan sitten pelkällä kemoterapialla tai kemoterapian ja säteilyn yhdistelmällä. Sitten luovuttajan luuydin, terveet kantasolut mukaan lukien, siirretään vastaanottajan järjestelmään. Siirretyt kantasolut tuottavat sitten itse ja luovat terveitä soluja korvaamaan epänormaalit. Perifeerisen veren kantasolusiirto toimii samalla tavalla, paitsi että luovuttajasoluja ei uuteta itse luista, vaan ne kerätään verenkierrossa kiertävistä kantasoluista.
Toinen kantasoluterapian tyyppi on napanuoran veren kantasolusiirto. Tällainen elinsiirto toimii samalla tavalla kuin luuydin ja perifeerisen veren kantasolusiirrot. Luovuttajan kantasolut kuitenkin kerätään vastasyntyneen vauvan hylätystä napanuorasta löydetystä verestä. Tämän tyyppistä elinsiirtoa saavilla potilailla on pienempi riski hylätä kantasolut kuin niillä, jotka saavat luuydin- tai perifeerisen veren kantasolusiirtoja. Tämä johtuu siitä, että nämä solut ovat niin nuoria, että ne eivät ole vielä kypsyneet ja kehittäneet ominaisuuksia, joita voidaan hyökätä isäntä vastaan -siirtotaudiksi kutsutussa prosessissa, jossa vastaanottajan keho tunnistaa luovuttajan solut täysin vieraiksi.
Napanuoran veressä esiintyvien kantasolujen monipuolisuus tekee kantasoluterapian tulevaisuudesta rajattomat. Näiden kantasolujen käyttöä tutkitaan parhaillaan monenlaisten sairauksien, mukaan lukien neurologiset ja sydänsairaudet, hoitoon. Monet vanhemmat haluavat tallentaa lapsensa napanuoran veren erityisiin kantasolupankkeihin tulevaa hoitoa varten.