Kardinaalinen merkki on taudin keskeinen diagnostinen indikaattori. Ehdoissa voi olla yksi tai useampi merkki, jonka avulla lääkärit voivat tunnistaa ne ja tehdä diagnoosin valmistellessaan hoitosuunnitelmaa. Lääketieteen ammattilaiset oppivat erilaisista kardinaalisista merkeistä koulutuksessa ja kehittävät taitoja, joita he tarvitsevat tunnistaakseen ja arvioidakseen kliinisen käytännön kautta. Kokemus voi antaa jonkun tunnistaa merkin, joka ei ehkä ole ilmeinen tai jonka toinen oire voi peittää.
Esimerkiksi tulehduksella on useita kardinaaleja merkkejä, jotka viittaavat lopulliseen diagnoosiin. Tulehtuneen kudoksen alueen tulee olla punainen, turvonnut, kuuma kosketukseen, kivulias ja vähemmän toimiva. Jos potilas raportoi näistä oireista, hoitaja voi diagnosoida tulehduksen ja antaa joitain suosituksia hoidosta, kuten kuorrutuksesta ja lääkityksestä. Toinen ehto, jolla on helposti tunnistettavia kardinaaleja oireita, on Parkinsonin tauti, joka ilmenee levossa vapinaa, jossa on jäykkyyttä, hitaita liikkeitä ja tasapainottamisvaikeuksia.
Kliinisessä arvioinnissa potilaan tulee keskustella kaikista oireista, vaikka ne eivät näytä liittyvän toisiinsa. Epätavallisten oireiden ryhmät voivat itsessään olla kardinaali merkki, koska jotkut olosuhteet ilmenevät kehossa erikoisilla tavoilla. Hoidon tarjoaja voi myös suorittaa joitain perustutkimuksia kerätäkseen lisätietoja potilaan oireista. Tietoisuus sairaushistoriasta voi myös olla tärkeä, koska se voi vaikuttaa kardinaalimerkin lukemiseen.
Kun hoitopalvelujen tarjoajat tunnistavat kardinaalimerkin, he yleensä merkitsevät sen potilaan kaavioon antaakseen tietoja havaitusta. Tästä voi olla apua kaavion tarkistavalle henkilölle, koska se voi auttaa hoitajaa ymmärtämään, miten diagnoosi tehtiin ja mitä on voitu ottaa huomioon ennen hoitosuunnitelman valitsemista. Satunnaisia havaintoja voidaan myös huomata myöhempää käyttöä varten. Esimerkiksi hyvänlaatuinen sydämen sivuääni tallennetaan yleisesti, jotta tulevat hoitopalvelujen tarjoajat tietäisivät, että se on havaittu ja arvioitu.
Kaikissa sairauksissa ei ole siistiä kardinaalia merkkiä, jonka avulla lääkärit voivat tunnistaa ja diagnosoida ne nopeasti. Jotkut oireet liittyvät useisiin sairauksiin ja saattavat vaatia lisätutkimuksia. Toiset voivat antaa tietoja prosessista, mutta eivät perimmäistä syytä. Esimerkiksi verinen virtsa on osoitus munuaisten tai virtsarakon ongelmasta, mutta se ei anna tietoa siitä, miksi ongelma kehittyi. Potilas saattaa tarvita lisää diagnostisia testejä päästäkseen perimmäiseen syyhyn, kuten munuaiskivi tai virtsarakon kasvain.