Mikä on Karvosen kaava?

Karvonen Formula on sarja yksinkertaisia ​​yhtälöitä, joiden tarkoituksena on auttaa kuntoilijoita turvallisesti parantamaan sydän- ja verisuoniterveyttään. Kaava käyttää harrastajan sykettä – levossa ja ollessaan aktiivinen – ja yhdistää näiden lukujen erot kahteen yksinkertaiseen laskutoimitukseen. Karvonen -kaava on karkea opas, eikä se ole niin tarkka kuin lääkärin tekemä testi, joka voi ottaa huomioon muita terveystekijöitä ennen kunto -ohjelman suositusta.

Jos haluat käyttää Karvonen -kaavaa, vähennä ikäsi numerosta 220. Jotkut asiantuntijat suosittelevat, että naiset vähentävät ikänsä 226: sta 220: n sijaan. Tätä summaa pidetään maksimisykkeesi (MHR), eniten lyöntejä minuutissa, jonka sydämesi voi tehdä ennen olet teoriassa vaarassa. Jos olet esimerkiksi 40-vuotias mies, maksimisykkeesi on 180.

Jos haluat saada leposykkeen (RHR), ota pulssi rentoutuessasi. Aseta sormi ranteeseen tai kaulaan valtimoa vasten ja laske lyöntejä 10 sekunnin ajan. Kerro tämä luku kuudella määrittääksesi sydämenlyönnit minuutissa. Summan pitäisi antaa sinulle yleiskuva leposykkeestäsi. Vertailun vuoksi keskimääräinen ihmisen leposyke on noin 70 lyöntiä minuutissa.

Toinen vaadittu numero on sykevaraus (HRR). Vähennä leposykkeesi maksimisykkeestäsi saadaksesi sykevarauksen. Sykevaraus kerrotaan sitten kahdella eri prosenttiosuudella – 60 prosenttia ja 80 prosenttia – saavuttaaksesi tavoitesykealueen. Tämä alue osoittaa ihanteellisen lyönnin minuutissa, jonka sydämesi voi turvallisesti tehdä harjoittelun aikana, jotta voit parantaa aerobista terveyttäsi.

Yksinkertaisuuden vuoksi Karvonen -kaavan yhtälöt on lueteltu alla:

(220 tai 226) – ikä = maksimisyke (MHR)

MHR – leposyke (RHR) = sykevaraus (HRR)

HRR x .60 = tavoitesykealueen alaraja

HRR x .80 = tavoitesykealueen yläraja

Karvonen -kaavan on kehittänyt tohtori Martti Karvonen, suomalainen lääkäri ja tutkija, joka on pitkään työskennellyt Helsingin työterveyslaitoksessa. Karvonen tutki uransa aikana ravitsemuksen roolia yleisessä terveydessään ja totesi, että korkean kaloripitoisuuden omaavien maiden ihmiset suoriutuivat yleensä tehokkaammin kuin maista, joilla on alhaisempi kalorimäärä. Hän tutki myös sydänkohtausten, kulttuurin ja yksilöllisten elämäntapojen välisiä yhteyksiä, tutkimusta, joka lopulta johti hänen nimensä kaavaan.