Havaitsemispsykologia on psykologian osa -alue, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja selittää, kuinka ihmiset ja muut eläimet vastaanottavat tietoa ulkomaailmasta havainnon ja erilaisten kognitiivisten prosessien kautta. Havaintokysymys on myös uskomattoman tärkeä filosofiassa ja joillakin muilla siihen liittyvillä aloilla, mutta havainnon psykologia perustuu yleensä tieteelliseen kokeelliseen lähestymistapaan kiinnostuksen kohteisiin. Havaitsemisprosessi alkaa jostakin ympäristön fyysisestä näkökulmasta. Tämä ympäristötekijä on vuorovaikutuksessa aistielinten kanssa ja aivot käsittelevät sitä. Vasta sen jälkeen, kun aivot ovat käsitelleet ympäristöstä saatuja tietoja, todellinen tietoinen havainto on mahdollinen, ja siihen kohdistuu usein erilaisia kognitiivisia prosesseja, jotka voivat hienovaraisesti muuttaa havaitun luonnetta.
Ensimmäinen kiinnostuksen kohde havaintopsykologiassa on aistitietojen vastaanottaminen ympäristöstä. Ei voi toivoa ymmärtävänsä havainnon psykologisia puolia tietämättä, miten fyysiset näkökohdat toimivat. Ympäristön aistitiedon, kuten valon tai äänen, on oltava vuorovaikutuksessa aistielinten kanssa, jotta havaitseminen olisi mahdollista. Keskeinen ongelma käsityspsykologiassa on se, että tietoinen havainto ei anna täysin tarkkaa ja puolueetonta kuvaa fyysisestä ympäristöstä sen aistien perusteella. Tietoinen havainto syntyy sen sijaan, kun tämä aistitieto käy läpi erilaisia neurologisia ja psykologisia prosesseja, jotka harhauttavat ja muuttavat näkemystä ulkoisesta ympäristöstä.
Neuraalinen prosessointi, joka tapahtuu myös ennen tietoista havaitsemista, on toinen tärkeä havaintopsykologian painopiste. Aistin ärsykkeet, kun ne ovat vuorovaikutuksessa aistielinten kanssa, muuttuvat sähköisiksi impulsseiksi, jotka etenevät eri reittejä aivoissa. Havaintoalueen psykologian tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, miten nämä neurologiset prosessit vaikuttavat tietoisesti havaittuihin ärsykkeisiin. He voivat esimerkiksi tutkia yksilöitä, joilla on aivovammoja, yrittääkseen selvittää, miten aivojen fyysiset vauriot vaikuttavat tietoisen havainnon lopputulokseen.
Erilaiset kognitiiviset prosessit vaikuttavat myös tietoiseen havaintoon, ja niillä on siten suuri merkitys havaintoalan psykologiassa. Erilaiset kognitiiviset prosessit ovat vastuussa siitä, että ihmiset voivat saada merkityksen johdetusta aistinvaraisesta panoksesta. Ne mahdollistavat esimerkiksi kasvojentunnistuksen, lukutaidon ja yhteydet tunnetun tiedon ja tietyn havaitun ympäristötekijän välillä. Suuri osa tämän alan tutkimuksesta keskittyy näihin kognitiivisiin prosesseihin, koska ne muuttavat olennaisesti tapaa, jolla ihmiset havaitsevat ympäristönsä, ja koska monet näistä prosesseista ovat tietoisia, ne ovat monin tavoin helpommin saavutettavissa kuin fyysiset ja neurologiset näkökohdat käsityksestä.