Havaintoharha on psykologinen taipumus menettää objektiivisuus ihmisten ja tilanteiden havaitsemisessa. Ihmiset voivat uskoa pystyvänsä arvioimaan tapahtuman oikeudenmukaisesti ja tarkasti, myös arvioimaan tilanteita, mutta monet ennakkoluulot vaikuttavat tapaan, jolla he havaitsevat tapahtumat. Yksi klassinen esimerkki tulee silminnäkijöiden todistuksiin, jotka ovat tunnetusti epäluotettavia, koska havaintopuolueet voivat vaikuttaa tapaan, jolla ihmiset muistavat ja puhuvat todistamistaan rikoksista.
Ihmisen aivot ovat jatkuvasti pakotettuja tekemään nopeita päätöksiä tilanteista ja ihmisistä, ja ne ovat kehittäneet useita pikavalintamuotoja, jotta he voivat nopeasti tehdä tuomioita. Jotkut näistä edistävät käsitysvirheen muodostumista. Kulttuuriset ja sosiaaliset paineet voivat lisätä näitä ennakkoluuloja ja värittää käsitystä silloinkin, kun ihmiset luulevat olevansa puolueettomia. Niihin voi kuulua taipumus tehdä oletuksia ja määritteitä, jotka ovat virheellisiä uskottaessaan niiden olevan oikeita, tai uskoa loogisiin virheisiin.
Psykologit ovat tunnistaneet suuren määrän kognitiivisia harhoja ja tilanteita, joissa he voivat aktivoitua. Yksi hyvin yleinen käsitysvirhe on perustavanlaatuinen attribuutiovirhe, jossa ihmiset pyrkivät syyttämään olosuhteita omista epäonnistumisistaan ja syyttämään muiden epäonnistumista heidän persoonallisuudestaan. Päinvastoin, he uskovat, että heidän menestyksensä ovat persoonallisuuden tulosta, kun taas muiden onnistumiset johtuvat olosuhteista. Tämä voi tapahtua tilanteessa, jossa opiskelija ei pärjää testissä huonosti ja syyttää testiympäristöä, mutta väittää, että sama pisteet saanut opiskelija ei opiskellut tarpeeksi ahkerasti.
Nämä harhaluulot ovat yleensä tajuttomia, mikä voi vaikeuttaa ihmisten tunnistamista. Tämä voi olla vaarallista tilanteissa, joissa ihmisten odotetaan käyttäytyvän objektiivisesti. Esimerkiksi tuomariston jäsenet vaikuttavat voimakkaasti käsitysten harhaan, asianajajat ovat hyvin tietoisia valmistellessaan tapausten käsittelyä.
Molempien osapuolten edustajat voivat yrittää käyttää käsitysbiasia asiansa viemiseksi eteenpäin; asianajaja voi vedota puolueen puolueellisuuteen, esimerkiksi vetoamalla tuomariston jäseniin, jotka kuuluvat samoihin sosiaalisiin ryhmiin kuin vastaaja. Asianajaja saattaa kuvata vastaajan uskolliseksi ja rakastavaksi isäksi valittaakseen muille valamiehistön isille. Samaan aikaan syyttäjä voisi hyödyntää saatavuusheuristisena tunnettua harhaa, jossa ihmiset perustavat todennäköisyysoletukset henkilökohtaisten tai emotionaalisten tietojen perusteella. Se voisi näyttää sarjan väkivaltaisia kuvia rikospaikalta, esimerkiksi työntääkseen tuomariston tunteelliseen reaktioon vastaajalle.