Kasvien suojelun käsite sisältää erilaisten kasvi- ja kukkalajien suojelun ympäri maailmaa. Kasviresurssit ja muut biologisen monimuotoisuuden muodot kohtaavat uhkia, joihin kuuluu sukupuutto, mikä edellyttää kiireellistä säilyttämistä. Jotkut ympäristönsuojeluresurssit ja muut ryhmät ovat ryhtyneet toimiin kasvien elinympäristöjen estämiseksi. Kasvitieteelliset puutarhurit ovat suunnitelleet vähintään kahdenlaisia menetelmiä kasvien elämän säilyttämiseksi.
Kasvien suojelustrategioita on olemassa, koska tuhannet kasvilajit ympäri maailmaa auttavat ylläpitämään ihmisten ja eläinten sekä maapallon elämää. Tietyt hedelmät ja vihannekset ovat peräisin kasveista, ja kasvipohjaisia ainesosia tai uutteita löytyy lääkkeistä tai kotitaloustuotteista. Kasvit auttavat hallitsemaan vesikiertoon liittyviä prosesseja sekä toimittamaan happea ilmakehään fotosynteesistä. Ne ovat myös suojaneet maapallon ilmakehää fossiilisista polttoaineista vapautuvalta hiilidioksidilta. Ihmisen käytön lisäksi kasvit tarjoavat myös elinympäristöä ja ravinnonlähteitä eläimille ja kaloille.
Jotkut asiantuntijat huomauttavat, että kasvien suojelun tarve syntyy, koska tietyt inhimilliset virheet uhkaavat biologista monimuotoisuutta. Ylikansoitus, luonnonvarojen ja energian liiallinen käyttö sekä elinympäristöjen tuhoaminen kehityksen vuoksi ovat vaarantaneet kasvien ja jopa eläinten elinympäristön. Saastuminen ja muut ilmastonmuutoksen näkökohdat ovat myös vaarantaneet kasvien elinympäristöjä ja luonnonvaroja. Asiantuntijoiden mukaan nämä tavat tai toimet uhkaavat edelleen kasveja ja planeettaa, joten kasvien suojelutoimet pyrkivät kääntämään suuntauksen.
Ympäristönsuojelijat ja muut ryhmät ovat toteuttaneet useita strategioita ja hankkeita kasviresurssien säilyttämiseksi. Joitakin toimia ovat suuren yleisön kouluttaminen työpajojen kautta ja resurssien tarjoaminen tuhojen ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksista kasveihin. Kasvitieteelliset puutarhat ympäri maailmaa osallistuvat kasvilajien keruuseen suojellakseen niitä ja suojellakseen niiden luontotyyppejä. Tällaiset ryhmät osallistuvat elinympäristön ennallistamiseen, johon kuuluu kasvien kasvityyppien uudelleen luominen ja ylläpito.
Kestävien käytäntöjen kehittämisen kannalta kasvitieteelliset puutarhat ja muut ryhmät käyttävät yleensä kahdenlaisia kasvien säilyttämismenetelmiä. “In situ” -suojeluun kuuluu kasvien hoito paikan päällä niiden luonnollisissa olosuhteissa. In situ -suojelu ei ainoastaan yritä suojella kasveja ilmastonmuutokselta tai elinympäristön häviämiseltä, vaan se suojaa myös invasiivisilta tai “vierailta” kasvilajeilta. Ex situ -konservointi poistaa kokonaisia kasveja tai kasvinäytteitä luonnollisesta ympäristöstään. Tällä tekniikalla puutarhurit sijoittavat kasvit siemenpankkeihin, kudosviljelmiin tai eläviin kasvitieteellisiin kokoelmiin suojellakseen niitä uhkilta.