Yleisesti ottaen kataresis on kielen virhe. Useimmissa tapauksissa siihen liittyy sanan käyttäminen väärässä yhteydessä tai sanan merkityksen rajoittaminen normaalista. Sekametaforat ovat yksi merkittävä esimerkki katareesista. Yksilöt saattavat käyttää sanaa väärin tahattomasti tai väärin käyttää sanaa tarkoituksella tyylillisen tai retorisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kuresreesin käyttö yleensä erottaa sanan sen kirjaimellisesta merkityksestä, joten se on puheen kuva.
Katareesi saattaa muuttaa sanan merkityksen. Kun muutos johtuu siitä, että yhden sanan merkitys korvataan tahattomasti toisen sanan merkityksellä, on tapahtunut malapropismi. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun kaksi sanaa kuulostavat samalta, kuten lauseessa käytetään sanaa “sähkö” sanan “vaalit” sijaan. Tahallista muutosta voidaan käyttää kirjallisena työkaluna, keinona pisteen tekemiseen tai äärimmäisten tunteiden ilmaisuna. Jos henkilö viittaa esimerkiksi liukuvaan poliitikkoon, termi “luiskahtaa” ymmärretään pikemminkin kommenttina poliitikon matelijan persoonallisuudesta kuin kirjaimellinen viittaus pinnan yli liukumiseen.
Yksi näkyvimmistä esimerkeistä katareesista on sekoitettu metafora, ja tämä puhe esiintyy, kun henkilö yrittää tehdä liioiteltua ja epäloogista vertailua kahden esineen välillä. Toisin sanoen vertaillaan kahta kohdetta, joilla ei ole ilmeisiä yhtäläisyyksiä. Sekametaforoja käytetään usein tarkoituksellisesti kirjallisissa teoksissa luovina ja ainutlaatuisina tapoina ilmaista tiettyjä ideoita. William Shakespearen kuuluisassa Hamlet -näytelmässä yksi Hamletin tunnetuimmista puheista sisältää tämän lajikkeen katareesin: “… aseiden ottaminen vastaan vaikeuksien merta vastaan …”. Tätä vertailua varten kirjailija on luonut yhteyden kahden näennäisesti toisiinsa liittymättömän aiheen: sodan ja meren välille.
Tahallinen kataresis on erityisen näkyvä postrukturalistisissa teoksissa. Tämä kirjallisuusfilosofia kukoistaa epäselvyydestä ja perinteisten kirjallisten tekniikoiden, rakenteiden ja merkitysten hajottamisesta. Sellaisenaan postrukturalistiset kirjoittajat omaksuivat sananleikkien ja hämmennyksen, joka on luontaista katareesille. Siksi katareesia on runsaasti tällaisissa teoksissa. Äänet voidaan nähdä eikä kuulla, pimeys voi olla kirkas tai henkilö voi kokea tylsää terävyyttä.
Joskus kataresis voi luoda sanan tai viittauksen, jota ei aiemmin ollut, ja näissä tapauksissa se täyttää tyhjän sisällön. Esimerkiksi jotkut sanat ovat kieliopillisesti virheellisiä, mutta niiden käyttö on niin laajaa, että niistä tulee epävirallinen osa kieltä. Englanninkielinen sana “ei ole” on tällainen esimerkki, ja sitä kutsutaan yksisilmäiseksi. Sanoja saattaa syntyä myös kuvaamaan aiemmin nimeämätöntä toimintaa, josta on tullut yleistä populaarikulttuurissa. Esimerkiksi tietojenkäsittelymaailmassa sana “tweet” on tullut tunnetuksi viittauksena Twitter -nimisessä sosiaalisessa verkostossa luotuihin viesteihin.