Tunnetaan myös nimellä kansainvälinen kauppatase tai yksinkertaisesti kauppatase, kauppatase on termi, jota käytetään kuvaamaan suhdetta tavaroiden tuontiin tiettyyn kansakuntaan ja tuotteisiin, joita kansakunta vie muihin maihin. Ajatus kaupan tasapainosta on päästä pisteeseen, jossa viennin ja tuonnin ero on tasolla, jota pidetään kansantalouden kannalta toivottavana. Kauppataseen ei tarvitse olla viennin muodossa yhtä suuri kuin tuonti. Useimmiten ihanteellinen taloudellinen tilanne tietylle kansakunnalle edellyttää, että yksi luku on hieman suurempi kuin toinen.
On tärkeää huomata, että kauppatase on tyypillisesti tärkeä osa maan yleistä maksutasetta. Tämä tarkoittaa, että kaikenlaiset liiketoimet menevät kyseisen saldon arviointiin. Tyypillinen kauppatase mahdollistaa sellaiset velkaerät, kuten offshore -kaupankäynnin kohteena olevien kotimaisten investointien määrän, kansakunnan ulkopuolella tapahtuvien kotimaisten menojen määrän, muille maille annettavan ulkomaisen avun ja kaikki tuontitavaroiden määrät. Luku sisältää myös luottoerät, kuten kansakunnan sisällä tapahtuvat ulkomaanmenot, ulkomaisten intressien investoinnit kotimaisiin yhteisöihin, muista maista saadun taloudellisen avun ja kaikki vientitavarat.
Kun kauppatase osoittaa, että kansakunta tuo enemmän tavaroita kuin vie, sitä kutsutaan yleensä kaupan alijäämäksi, koska sitä tulee enemmän kuin lähtee. Tilanteita, joissa kansakunta vie enemmän tavaroita, joita se ostaa muilta mailta, kutsutaan kaupan ylijäämäksi. Riippuen siitä, mitä kansantaloudessa tapahtuu, ylijäämä tai alijäämä voi olla toivottavaa lyhyellä aikavälillä.
Esimerkiksi maa, joka yrittää selviytyä taantumasta, hyötyy usein tilanteesta, jossa vientiä on enemmän kuin tuontia, ja se kaataa enemmän rahaa kansakuntaan ja käynnistää talouden. Sitä vastoin ajanjakso, jolloin tuontia on enemmän kuin vientiä, voi usein olla tehokas väline inflaation hallitsemiseksi. Koska taloudelliset olosuhteet muuttuvat ajan myötä, kaupan alijäämä tai kauppataseen ylijäämä voi olla ihanteellinen tilanne yhdelle talouskaudelle, mutta tosiasiallisesti haitata kansantalouden vakautta seuraavan ajanjakson aikana.