Kauppayksikkö on pienin erä tai yksittäinen tuote, jonka henkilö voi ostaa. Tämä yksikkö on yleinen sijoitusmarkkinoilla, joilla yksityishenkilö tai yritys ostaa kohteen toivoen, että sen arvo kasvaa. Esimerkkejä kauppayksiköstä ovat yksi osake, sopimus optio -oikeuksista tai tietty yksikkö hyödykkeelle, kuten tuhka vehnää tai unssia kultaa. Jaettavien yksiköiden käytön tarkoituksena on hinnoitella taloudellisen liiketoimen sisältämät tavarat tarkasti.
Perinteisellä taloudellisella tasolla kauppayksikkö edustaa kohteen arvoa ilmoitettuun hintaan. Koska taloustoimet edellyttävät hintaa, josta kaksi osapuolta voivat sopia liiketoimintaa harjoittaessaan, hinta on liitettävä kiinteään tavaroiden yksikköön. Vaikka monet tapahtumat voivat sisältää ostajan ostaman vaihtelevan summan, yksittäisellä kauppayksiköllä on kiinteät kustannukset, jotka perustuvat kohteen arvoon tai tuotteen valmistuskustannuksiin. Yksiköiden määrä on tarpeen kahden osapuolen välisen taloustoimen loppuun saattamiseksi.
Sijoitusmarkkinat käyttävät kauppayksikön taloudellista käsitettä varmistaakseen, että sijoittajat tietävät yhden osakkeen tai sopimuksen yhden hinnan. Sijoittaja voi sitten kertoa tämän yksikköhinnan osakkeiden tai sopimusten kokonaismäärällä, jonka he haluavat ostaa, mikä vastaa yrityksen kokonaisinvestointia. Yksikön yksikkö ja sen hinta edustavat myös tietoja, joita tarvitaan tavaroiden kauppaan useiden henkilöiden välillä. Ilman näitä tietoja kohteen arvo ei ole ymmärrettävissä, koska yksiköiden lukumäärä ei ole käytettävissä.
Toinen tavoite kauppayksikköluvulle on saada vakiomittayksikkö eri alueiden väliselle kaupalle, joko kotimaiselle tai kansainväliselle. Vaikka maat voivat kokea kaksi eri mittayksikköä – kuten metrinen vs. vakio -, ne voivat luoda tavanomaisen kaupan yksikön, joka poistaa tämän subjektiivisuuden. Kaupankäynnissä osakkeilla avoimella pörssillä yritys voi sopia listoivansa osakkeensa paikallisessa valuutassa, kuten dollareissa tai jeneissä. Kotimaiset sijoittajat, jotka ostavat näitä osuuksia, saattavat joutua vaihtamaan ne omaan valuuttaansa saadakseen hyväksyttävän kaupallisen arvon. Tämä voi johtaa valuuttakurssieroon, jossa sijoittajan on maksettava lisämaksu, jotta raha voidaan muuntaa arvoon (kauppayksikkö), jossa sijoitus arvostetaan.