Ei-kauppapöytä, joka tunnetaan myös nimellä non-deal desk, on strategia, jonka avulla sijoittajat voivat päästä välittömästi pankkien välisille markkinoille ilman tarvetta käydä tavanomaista kaupankäyntipistettä. Tästä lähestymistavasta on potentiaalisia etuja sekä joitakin riskejä, jotka on otettava huomioon. Prosessi liittyy yleisimmin kaupankäyntiin valuutta- tai valuuttamarkkinoilla, ja joissakin tapauksissa se voi antaa sijoittajalle mahdollisuuden tuottaa tuottoa lyhyen aikavälin mahdollisuuksista kahden valuutan välisessä vaihtokurssissa, joka voisi kadota, jos kauppa hoidettaisiin asiointipöytä.
Tärkein etu ei -pörssitilanteesta on kyky ohittaa kaupankäyntipiste ja aloittaa kaupat suoraan markkinoilla. Kauppapöydät ovat monen tyyppisten rahoituslaitosten tarjoamia palveluja, jotka tarjoavat sijoittajille tukea ja apua. Joissakin tapauksissa tämä tarkoittaa sitä, että välittäjä, joka järjestää kaupan asiakkaalle, on myös henkilö, joka hoitaa vastaavaa liiketointa toisen osapuolen kanssa. Sitä vastoin ei -työpöytätilanne edellyttää yhteistyötä välittäjän kanssa, joka keskittyy nimenomaan asiakkaansa tarpeisiin ja tavoitteisiin eikä kolmanteen osapuoleen.
Mahdollinen haittapuoli ilman kaupankäyntiä olevalla lähestymistavalla on se, että sijoittaja työskentelee tehokkaasti useampien palveluntarjoajien kanssa markkinoilla löytääkseen parhaan tarjouksen. Vaikka tämä suurempi valikoima voi usein johtaa paremman tarjouksen löytämiseen, se voi myös merkitä sitä, että joudumme tutkimaan markkinapaikkaa reaaliajassa, mahdollisesti menettämällä tilaisuuden arvioitaessa toisen tarjoaman hyödyn. Todellisuudessa tämä riski on hieman pieni tekniikan ansiosta, joka mahdollistaa tapahtumien etsimisen ja kuittaamisen hyvin lyhyessä ajassa. Sen mukaan, miten välittäjän käyttämät järjestelmät on asetettu toimimaan, kuittausprosessi voi näyttää tapahtuvan melkein automaattisesti.
Arvioidessaan välittäjiä, joita käytetään sijoitustoimenpiteiden hallintaan, on usein hyvä idea selvittää, onko tietty välittäjä ei -kaupallisen pöydän lajike vai keskittyykö enemmän kaupankäyntipisteisiin. Sijoittajan sijoitusfilosofiasta riippuen yksi tai toinen lähestymistapa voi sopia paremmin tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Koska molemmilla tavoilla on etuja ja haittoja, välittäjän työskentelyn sovittaminen sijoittajan tavoitteisiin vie paljon aikaa kohti pitkän ja molempia osapuolia hyödyttävän työsuhteen luomista.