Termi “kauppakiista” voi viitata kahteen erilaiseen ristiriitaan. Ensimmäinen on väite työnantajien ja työntekijöiden välillä työehdoista, työoloista ja niihin liittyvistä asioista. Toisessa mielessä se viittaa kansojen väliseen riitaan kauppasopimusten ehdoista. Molemmissa tapauksissa saattaa olla tarpeen kutsua ulkopuolinen neuvottelija auttamaan ihmisiä ratkaisun saamisessa.
Työpaikkakiistassa työntekijät eivät yleensä ole tyytyväisiä tiettyihin työehtoihin. He saattavat haluta enemmän palkkoja, parempia etuja, erilaisia työaikoja tai mukautuksia työpaikan olosuhteisiin, kuten parempaa pääsyä turvalaitteisiin. Työntekijät lähestyvät työnantajaa keskustelemaan asiasta, ja työnantaja voi päättää hyväksyä pyynnöt tai neuvotella. Usein ammattiliitto osallistuu kauppakiistoon toimimalla työntekijöiden puolesta keskusteluissa työnantajan kanssa. Ammattiliitolla on enemmän vaikutusvaltaa kuin yksittäisillä työntekijöillä tai työntekijäryhmillä.
Joskus kauppakiistat johtavat lakkoon, jossa työntekijät kieltäytyvät työskentelemästä ennen kuin heidän vaatimukset täyttyvät. Yleensä työnantajat ja työntekijät pääsevät sopimukseen. Molempien osapuolten on ehkä tehtävä joitakin myönnytyksiä sopimuksen tekemiseksi, ja joissakin tapauksissa ihmiset voivat sopia keskeyttämään neuvottelut ja palaamaan aiheeseen myöhemmin. Kun kauppakiistassa on mukana kansantaloudelle elintärkeitä teollisuudenaloja, toisinaan myös hallitus painostaa estääkseen taloudellisen toiminnan keskeytymisen.
Kansainväliset kauppakiistat voivat syntyä, kun valtiot eivät pidä kauppasopimuksen ehdoista tai ovat eri mieltä kauppakumppanin tekemistä poliittisista muutoksista. Ihmiset saattavat haluta edullisempia veroja ja tariffeja tai vaatia kiintiöiden keskeyttämistä. Kunkin hallituksen edustajat kokoontuvat keskustelemaan kauppakiistasta ja laatimaan joitain ehdotuksia sen ratkaisemiseksi. Jotkut voivat toimia suoraan tehdäkseen päätöksiä, kun taas toisten on otettava ehdotukset takaisin muille hallituksen jäsenille nähdäkseen, hyväksyvätkö he uudet ehdot.
Nämä riidat voivat muuttua riittävän teräviksi, joten osapuolet tarvitsevat sovittelijan. Kansainväliset kauppajärjestöt voivat tarjota edustajia keskustelemaan kauppakiistaan osapuolten kanssa ja tekemään ehdotuksia sen ratkaisemiseksi. Riidan jäsenet voivat myös viedä asian oikeuteen, jos he katsovat, että kansainvälisen oikeuden ehdot tai olemassa olevat kauppasopimukset ovat riidan kohteena. Jos esimerkiksi kaksi valtiota on kauppakumppanuuden jäseniä, jotka kieltävät nimenomaisesti tullit jäsenmaiden välillä siirrettäville tavaroille ja maa alkaa veloittaa tullia, toinen osapuoli voi haastaa vahingonkorvauskanteen ja lopettaa maksun.