Kauppapolitiikka on kokoelma kauppaan liittyviä sääntöjä ja määräyksiä. Jokaisella kansalla on jonkinlainen kauppapolitiikka, ja virkamiehet muotoilevat politiikan, joka heidän mielestään sopisi parhaiten heidän maansa. Tämän politiikan tarkoituksena on auttaa kansakunnan kansainvälistä kauppaa sujuvammin asettamalla selkeät standardit ja tavoitteet, jotka mahdolliset kauppakumppanit ymmärtävät. Monilla alueilla kansakuntien ryhmät työskentelevät yhdessä luodakseen molempia osapuolia hyödyttävää kauppapolitiikkaa.
Asiat, kuten tuonti- ja vientiverot, tullit, tarkastusmääräykset ja kiintiöt, voivat kaikki olla osa kansakunnan kauppapolitiikkaa. Jotkut maat yrittävät suojella paikallista teollisuuttaan kauppapolitiikalla, joka asettaa raskaan taakan maahantuojille ja sallii kotimaisten tavaroiden ja palvelujen tuottajien edetä markkinoilla halvemmalla tai paremmalla saatavuudella. Toiset välttelevät kaupan esteitä edistämällä vapaata kauppaa, jossa kotimaisille tuottajille ei anneta erityiskohtelua ja kansainväliset tuottajat voivat vapaasti tuoda tuotteitaan.
Turvallisuus on joskus kauppapolitiikan kysymys. Eri maissa on erilaisia tuoteturvallisuusmääräyksiä, ja kun tavaroita tuodaan maahan, jossa on tiukat standardit, kyseisen maan edustajat voivat vaatia oikeutta tarkastaa tavarat varmistaakseen, että ne ovat asetettujen tuoteturvallisuusstandardien mukaisia. Turvallisuus on myös ongelma, sillä maat haluavat suojautua mahdollisilta uhilta säilyttäen samalla hyvät ulkosuhteet toistuvien kauppakumppaneiden kanssa.
Kun maat käyvät säännöllisesti kauppaa keskenään, ne tekevät usein kauppasopimuksia. Kauppasopimukset tasoittavat kaupankäyntiä ja tuovat esiin molempien osapuolten toiveet vahvemman ja tehokkaamman kauppasuhteen luomiseksi. Monet kauppasopimukset on suunniteltu mukautumaan vapaakauppaan, ja tällaisten sopimusten allekirjoittajat tekevät toisilleen tiettyjä myönnytyksiä hyvän kauppasuhteen luomiseksi. Säännöllisiä kokouksia voidaan myös pitää, jotta voidaan keskustella taloustilanteen muutoksista ja tehdä kauppapolitiikkaan muutoksia vastaavasti.
Maallikoiden kannalta kauppapolitiikan ymmärtäminen voi olla varsin monimutkaista. Asiaankuuluvat säännöt, määräykset, sopimukset ja sopimukset ovat usein hajallaan useissa hallituksen asiakirjoissa ja osastoissa ulkopolitiikkaa käsittelevistä ulkoministeriöistä talousosastoihin, jotka käsittelevät muun muassa valuutan muuntamista. Usein paras tietolähde on tiettyihin kauppasopimuksiin, kuten Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukseen, liittyvät asiakirjat. Näissä asiakirjoissa esitetään asianomaisten kansojen politiikka yhdessä kätevässä paikassa, vaikka käytetystä kielestä voi tulla hyvin monimutkaista.