Käyttöomaisuusrekisteri on tietue kaikista yrityksen hallussa olevista omaisuuseristä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi liiketoiminnassa ja joita ei myydä voittoa varten. Tällaista tietuetta vaaditaan Yhdysvaltojen laissa verotuksessa. Käyttöomaisuusrekisterin pitäminen sisältää yksityiskohtaisten tietojen keräämisen kaikista yhtiön hallussa olevista käyttöomaisuuksista. Esimerkkejä käyttöomaisuudesta ovat tuotteiden valmistukseen käytetyt koneet ja laitteet sekä maa ja tilat, joilla liiketoimintaa harjoitetaan.
Yrityksen on koko olemassaolonsa ajan ostettava erilaisia tavaroita, joiden avulla se voi harjoittaa liiketoimintaa. Nämä tuotteet ovat yrityksen omaisuutta ja ne ovat erillään tavaroista ja palveluista, joita yritys myy asiakkailleen. Näitä kohteita, jotka tunnetaan myös nimellä käyttöomaisuus, on seurattava koko ajan, ei vain verolakien noudattamiseksi, vaan niin, että yritys voi tietää kaikista omaisuudestaan aiheutuvat kustannukset. Tässä tapauksessa perusteellinen käyttöomaisuusrekisteri on elintärkeä liiketoiminnalle.
Kaikkien käyttöomaisuusrekisterin ilmeisin osa on yksityiskohtainen luettelo kaikista kohteista, jotka luokitellaan käyttöomaisuudeksi. Näitä omaisuuseriä ei voi helposti myydä rahaksi, eikä niitä ole tarkoitettu tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi tietyn tuotteen valmistuksessa käytetty kone olisi konkreettinen esimerkki käyttöomaisuudesta. Käyttöomaisuus voi sisältää myös vähemmän konkreettisia kohteita, kuten tekijänoikeuksia tai patentteja, koska näillä kohteilla on oma arvonsa.
Yhtiön hallussa olevien varojen arvostaminen on myös välttämätön osa käyttöomaisuusrekisteriä. Tämä on välttämätöntä verotustarkoituksissa, ja se voi myös olla hyödyllistä yritykselle, kun se tietää, millainen vakuutus on tarpeen käyttöomaisuuden suojaamiseksi. Yrityksen, joka arvioi omaisuuttaan, on otettava huomioon myös poistot. Poistot ovat arvo, jonka omaisuuserä menettää käytön aikana, ja yritykset voivat kirjata arvon menetyksen pois veroilmoituksistaan.
Tehokas käyttöomaisuusrekisteri sisältää niin paljon yksityiskohtaisia tietoja varoista kuin mahdollista. Tähän tulisi sisältyä, missä kohteet sijaitsevat, mistä ne on ostettu ja milloin kohteet on maksettava. Sarjanumerot ja viivakoodit mahdollistavat kaikkien kohteiden helpon jäljittämisen lähteisiin, ja ne sisältyvät yleensä rekistereihin tästä syystä.