Kehityksen arviointi on kattava arvio lapsen fyysisestä, älyllisestä, kielellisestä, emotionaalisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Se suoritetaan yleensä, kun lääkäri tai vanhempi huomaa, että lapsella on kehitysongelma jollakin näistä alueista. Kehityksen arvioinnin suorittaa lääkäreiden ja asiantuntijoiden ryhmä, mukaan lukien lastenlääkärit, audiologit, kieliasiantuntijat, lapsipsykologit tai psykiatrit ja toimintaterapeutit. Joskus sen voi suorittaa kehitysarvioinnin asiantuntija, joka on henkilö, joka on koulutettu suorittamaan suuren osan arvioinnista yksin.
Kehityksen arvioinnin suorittava asiantuntija tai asiantuntijat mukauttavat kysymykset ja testit lapsen ikään. Erityinen ongelma, joka aiheutti kehitysarvioinnin, on myös arvioinnin tekijä ja voi ohjata sen kulkua. Kehitysarviointi sisältää lukuisia kysymyksiä ja testejä eri aiheista, mukaan lukien fyysinen ja motorinen kehitys, emotionaalinen terveys ja sosiaaliset taidot.
Ryhmä testejä arvioi lapsen näköä ja kuuloa sulkeakseen pois kaikki fyysiset olosuhteet, jotka voivat aiheuttaa kehitysongelman. Kehitysarvioinnin tarkoituksena on ennen kaikkea päästä kehitysongelman ytimeen. Joskus puheongelmat voidaan jäljittää kuulo -ongelmaan.
Vaikka voisi toivoa, että lastenlääkäri havaitsisi kehitysongelmia hyvin vauvan tarkastuksessa, jotkut ongelmat eivät ole erityisen ilmeisiä tai eivät ilmene lyhyen lääkärikäynnin aikana. Vanhempien tulee olla valppaita ja tarkkailla lapsensa kehitystä ja tuoda kaikki huolenaiheet lääkärille. Usein lääkärit kehottavat olkapäitään huolenaiheilta, jotka voivat tuntua vähäisiltä, joten vanhempien tulisi luottaa vaistoihinsa, jos he tuntevat vahvasti, että jokin voi olla vialla lapsessaan.
Kehitysarvioinnissa arvioidaan lasta seuraavilla aloilla:
Ensisijainen ongelma: Tämä kysymysjoukko tunnistaa huolestuttavan ongelman ja milloin se havaittiin ensimmäisen kerran. Miten se on edennyt?
Perheen sairaushistoria: Onko lapsen sukuhistoriasta, kuten oppimis- ja fyysisistä vammoista, liittyvää tai asiaan liittyvää tietoa?
Raskaus ja synnytys: Oliko komplikaatioita raskauden, synnytyksen tai synnytyksen aikana?
Lapsuus: Oliko lapsella terveysongelmia vastasyntyneenä?
Lapsen terveyshistoria: Onko ollut asiaankuuluvia sairauksia, tiloja tai onnettomuuksia?
Päivähoito: Kuka on lapsen ensisijainen hoitaja?
Ruokinta- ja ruokailutottumukset: Millainen on lapsen ruokavalio? Onko hänellä suullisia tapoja, kuten tutin käyttöä tai puremista?
Nukkumisongelmat: Mikä on lapsen normaali nukkumalli? Onko unihäiriöitä?
Moottorin kehitys: käyttääkö lapsi käsillään esineisiin tarttumista ja leikkimistä?
Sosiaaliset taidot: Miten lapsi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa? Voiko hän seurata ohjeita? Miten hän suhtautuu matkoihin kotoa?
Selviytymistaidot: Miten lapsi käsittelee stressiä ja ahdistusta? Miten lapsi ilmaisee tunteensa?
Kieli-/viestintätaidot: Miten lapsi kommunikoi? Miten hän puhuu, lukee ja laulaa?
Leikki: Kuinka lapsi leikkii leluilla ja muilla lapsilla?
Pelot: Onko lapsi peloton? Onko hän liian herkkä? Pelkääkö hän liikaa maailmaa?
Aggressiivinen käyttäytyminen: Onko lapsella aggressiivista käyttäytymistä säännöllisesti?
Ihmissuhteet: Miten lapsi on vuorovaikutuksessa muiden perheenjäsenten, ystävien tai vieraiden kanssa?
Vanhempien tulee valmistautua vastaamaan moniin kysymyksiin kehityskeskustelussa. Jotta arviointi onnistuisi, myös vanhempien on oltava yhteistyöhaluisia, vaikka kyselylinja vaikuttaisi tarpeettomalta. Lapsen havainnot tulisi suorittaa useiden ihmisten kanssa erilaisissa olosuhteissa. Tavoitteena ei ole vain tunnistaa mahdollisia kehitysongelmia, vaan myös lapsen vahvuudet ja heikkoudet. Onnistuneen ja täydellisen kehityksen arvioinnin pitäisi tehdä joitakin johtopäätöksiä lapsen kehityksestä ja olla ensimmäinen askel interventio -ohjelman muodostamisessa, jos ongelma ilmenee.