Kehityskoulutus on lähestymistapa korkea -asteen koulutukseen, joka keskittyy auttamaan opiskelijoita saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Vaikka kehitysopetuksessa keskitytään usein vaikeuksissa oleviin oppijoihin, sitä voidaan soveltaa opiskelijoihin kaikilla kyvyillä. Monilla korkeakouluilla on ohjelmia, jotka tarjoavat apua kaiken tasoisille opiskelijoille, ja näihin ohjelmiin voi liittyä kehitysopettajia, jotka työskentelevät ammattijärjestöissä, jotka on suunniteltu edistämään tätä alaa koulutusyhteisössä.
Kehityskasvatuksen määräykset juurtuvat oppimisteoriaan ja kehityspsykologiaan. Oppimisteoria sisältää laajan valikoiman tapoja, joilla ihmiset oppivat ja hankkivat tietoa, ja miten oppimista voidaan parantaa ja saattaa ihmisten saataville, kun taas kehityspsykologia koskee aivojen ja mielen kehitystä, kun ihmiset kypsyvät. Näiden alojen integrointi on kriittistä, jotta opiskelijat oppisivat tehokkaasti.
Kehityskasvatuksen kannattajat huomauttavat, että ihmiset oppivat monin eri tavoin ja että pienellä avulla opiskelijat voivat usein saavuttaa korkean akateemisen tason. Apu voi olla monenlaista, mukaan lukien tutorointi ja valmennus, erikoistunnit, kotitehtävien apua, neuvontaa ja majoitusta testien tekemiseen. Kehitysopettajat yrittävät välttää termiä “korjaava” keskustellessaan ohjelmista, joissa he työskentelevät, välttääkseen oppilaiden leimaamista tai nöyryyttämistä. Avustamalla vaikeuksissa olevia oppilaita kehitysopettajat voivat antaa näille oppilaille mahdollisuuden menestyä sen sijaan, että antaisivat heidän jäädä tiehen.
Akateeminen menestys on erittäin tärkeää kehitysopettajille, kuten myös kehitysyhteistyöohjelmaan ilmoittautuneen opiskelijan osoittama edistys. Useiden työkalujen avulla voidaan nähdä, kuinka menestyvä opiskelija on, kuten tarkastella testituloksia, tutkia kirjallisia papereita ja haastatella opiskelijaa nähdäkseen, onko hänestä tulossa itsevarmempi, kykenevämpi ja itsevarmempi. Opiskelijalle voidaan asettaa tavoitteita varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan luoda viitekehys edistymisen arvioimiseksi.
Vaikka kehityskasvatus keskittyy hyvin siihen, miten oppilaat oppivat ja parantavat opiskelijoiden kykyjä, se kattaa myös muut opiskelijan näkökohdat, kuten fyysisen terveyden ja emotionaalisen hyvinvoinnin. Tarkastelemalla koko oppilasta opettajat tunnustavat, että oppiminen ei tapahdu tyhjiössä ja että on tärkeää puuttua esimerkiksi kotielämään liittyviin kysymyksiin, kun on kyse lisäapua tarvitsevasta opiskelijasta. Toisinaan oppilaat tarvitsevat apua sosiaalisten ja psykologisten ongelmien ratkaisemiseen paljon enemmän kuin apua koulutyössä, ja kehittämiskoulutuksen lähestymistavat voivat tarjota tätä tarvittavaa tukea.