Keiju tai feyn olento, myös kirjoitettu fae, on taikuuden ja myytin antropomorfinen olento. Se, mikä on keiju, voi muuttua kulttuurista kulttuuriin ja perinteestä perinteeseen. Jotkut sisällyttäisivät kaikki maagiset ihmiset määritelmään, kun taas toiset varaavat termin keiju eettisemmälle ja tyylikkäämmälle erälle. Muutama asia kuitenkin kantaa läpi, joista tärkein on ajatus siitä, että keijuilla on voimia ja että se on myös mysteeri.
Nykypäivän mielikuvituksessa keiju on ottanut eräänlaisen kauniin dynin roolin, joka on siirretty sellaiseen työhön kuin toiveiden toteuttaminen ja pudonneiden hampaiden poistaminen. Nykypäivän tiedotusvälineissä kohtaamamme kuvat osoittavat, että he ovat hyväntahtoisia, viisaita ja ystävällisiä. He antavat lahjoja Sleeping Beautyille tai auttavat Cinderellaa hädästä tai toimivat apulaisena pojalle, joka ei kasva aikuiseksi.
Mielenkiintoista on, että vaikka nykyajan populaarikulttuuri kunnioittaa keijua hyvän olennona, se ei aina ollut niin. Aiemmin keijujen uskottiin olevan epäilyttäviä olentoja, ilkikurisia parhaina aikoina ja suorastaan pahoja pahimmillaan. Heitä syytettiin kadonneista lapsista, tietyistä sairauksista ja huonosta tuurista matkan aikana. Ihmiset havaitsivat pian tarpeen suunnitella esineitä, jotka voittavat feyn vaikutuksen, ja niihin kuuluivat muun muassa kylmä rauta, pihlaja ja jopa pyhä vesi.
Keijujen alkuperää koskevat uskomukset vaihtelevat. Eräs ajatuskoulu vaatii, että he ovat kuolleiden henkiä. Toinen väittää, että he ovat langenneita enkeleitä – enkeleitä, jotka heitetään ulos taivaasta, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi pahoja heitettäväksi helvettiin. Vaikka nämä ”tummat enkelit” saattoivat vaeltaa maan päällä, he olivat silti paholaisen alamaisia ja heidän oli maksettava hänelle kymmenys tai ”teind” – yleensä lasten tai eksyneiden matkustajien muodossa. Vielä yksi teoria väittää, että keijut ovat kokonaan erillinen laji, Big Footin tai yetin tapaan.
Siitä ei kuitenkaan keskustella vain keijun alkuperästä. Jopa niiden ulkonäkö on epävarma. Joskus niitä kuvataan korkeiksi, pajuiksi ja lumoavan kauniiksi. Muina aikoina ne ovat häikäiseviä, siivekkäitä ja enintään jalkaa suurempia, nimeltään demifey. Joissakin tapauksissa heillä voi olla taikasauva ja toisinaan ei lainkaan sauvaa.
Tunnettuja keijuja ovat lukemattomien satujen keiju-äidit, Shakespearen Midsummer Night’s Dreamin hahmot, Mesprit Pokemonista ja kuningatar Mab englantilaisesta kansanperinteestä.