Mikä on keinotekoinen valinta?

Keinotekoinen valinta on tieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan kasvien ja eläinten kasvatusta haluttujen ominaisuuksien vuoksi, ei välttämättä sellaisia, joiden ansiosta jälkeläiset voivat paremmin selviytyä luonnossa. Se tunnetaan myös nimellä valikoiva jalostus ja luonnoton valinta. Prosessia voidaan pitää luonnollisen valinnan vastakohtana.
Keinotekoinen valintaprosessi on suhteellisen helppo suorittaa. Tietty kasvi tai eläin valitaan, koska sillä on erityinen perinnöllinen geneettinen ominaisuus, jonka kasvattaja haluaa. Kasvi tai eläin kasvatetaan sitten toisella lajillaan, jolla on samanlainen ominaisuus, mikä johtaa jälkeläisiin, joilla on suurempi mahdollisuus näyttää tietty ominaisuus. Tämä sykli voidaan toistaa jälkeläisten kanssa, kunnes tietty ominaisuus saavutetaan halutulla tasolla.

Siipikarjan jälkeläiset ovat yksi liiallisen keinotekoisen valinnan mahdollisista vaaroista. Jotkut piirteet ovat niin harvinaisia, että niitä voi esiintyä vain yhdessä tai kahdessa sukulinjassa. Jos ominaisuus on resessiivinen, kaksi saman linjan jäsentä (sukulaisia) on ehkä kasvatettava yhdessä, jotta ominaisuus näkyy (ilmaistuna). Eläimillä tämä voi aiheuttaa geneettisiä vikoja ja muita vakavia ongelmia.

Keinotekoisen valinnan tulokset on helppo nähdä. Omistajiensa kasvattamat koirien (koirien) kesyttämisjaksot vähemmän aggressiivisten piirteiden korostamiseksi ovat jatkuneet tuhansia vuosia, ja ne ovat johtaneet satoihin eri rotuihin, jotka eivät näytä miltei miltään niiden harmaiden susien esi-isien tavoin. Lypsykarjaa kasvatetaan toivoen enemmän maitoa, mutta jotkut linjat kärsivät nyt lisääntyvistä infektioista ja hedelmällisyysongelmista. Erittäin litteille kasvoille kasvatetuille persialaisille kissoille kehittyy usein hengitysvaikeuksia ja niillä voi olla vaikeuksia syödä. Kaikki luetellut ominaisuudet, joita kasvatetaan, eivät auta eläimiä selviytymään luonnossa, mutta tekevät niistä haluttavampia omistajilleen.

Charles Darwin käytti termiä keinotekoinen valinta kahdesti kirjassaan Lajien alkuperä. Ensimmäisessä viitteessä hän kirjoitti monimutkaisista ja kauniista asioista, joiden uskoo ihmisten pystyvän luovan prosessin kautta. Toisessa viitteessä hän käytti termiä kuvaamaan syitä eläinten rotujen eroille maissa, joissa kehitysaste on erilainen. Darwin ei kuitenkaan määritellyt termiä selkeästi kirjassaan.