Mikä on kela-kela-nauhapakkaus?

Kela-kela-nauhakannet olivat ensimmäinen massatuotantoisten äänentoistolaitteiden tyyppi, jota yleisölle tarjottiin 20-luvun alkuvuosina. Käyttämällä magneettinauhaa rullalle, kasettidekki toimi usein tallennuslaitteena sen lisäksi, että se oli kela-kela-kasettisoitin. Kasettidekin korkea äänenlaatu teki siitä ihanteellisen kotitallennuskäyttöön. Lisäksi levy-yhtiöt tarjosivat usein ammattimaisesti tallennettuja musiikki- ja puhenauhoituksia, jotka toistettaisiin päivän kelalta toiselle.

Alunperin 1930-luvulla kehitetty kela-kela-kasettidekki tarjosi vaihtoehdon asetaattitallenteiden tai -levyjen käytölle. Toisin kuin levyt, nauhaformaatti antoi yksilöille mahdollisuuden tallentaa musiikkia ja julkisia keskusteluja helposti. Kone muistutti päivän elokuvaprojektoreita, koska kahta rullaa käytettiin tallennukseen ja uusintaan. Koko 1930- ja 1940-luvun kunnat, lukiot ja jopa kirkot käyttivät kela-kela-nauhalaitetta äänitallenteiden tekemiseen tärkeistä tapahtumista.

Kela-kela-kasettidekki oli hyödyllinen myös ammattimaisissa äänityspiireissä. Muodon korkea laatu auttoi muodostamaan perustan master -tallenteiden luomiseen, jotka arkistoitiin ja joita käytettiin asetaattimestarien tekemiseen, joita myöhemmin käytettäisiin pitkien levyjen painamiseen. Tekniikan laatu oli niin korkea, että ammattimaiset nauhoitusstudiot jatkoivat nauhakasettien käyttöä 1980 -luvun loppupuolelle asti, jolloin digitaaliset tallennustekniikat tulivat normiksi.

Yleisillä kuluttajamarkkinoilla budjettihintaiset versiot kelalta kelalle -teippiä kiinnittivät yleisön puoleen 1950-luvulla. Valittuna kotitallennusmenetelmänä nauhapaketit pysyivät suosittuina kasetin käyttöönottoon vuonna 1963. Vaikka kasetti oli helppo ja kätevä, kela-kela-kasettidekki pysyi suosikkina autotallibändien ja muiden Halusi paremman äänenlaadun, jonka kela-kela-nauha tarjoaa.

Vaikka kela-kela-teippiä käytetään nykyään harvoin yksityisissä tiloissa, ei ole epätavallista, että musiikkitaiteilijat käyttävät edelleen laitetta. Nauhoille tallennetun äänenlaadun katsotaan edelleen olevan paras mahdollinen, vaikka nykypäivän digitaalitekniikka olisi.