Keräysvirtaan viitataan tunnistettaessa lähtövirta transistorista transistorin kollektoriliittimeen. Kollektorivirta yhdessä perusvirran kanssa on emitteripiirin kautta tuotetun energian tuote, joka jakautuu perusvirran tuotannossa transistorin kautta. Vain murto -osa poistuvasta virrasta on perusvirtaa, ja loput katsotaan keräysvirraksi. Keräysvirtaan vaikuttaa aina suoraan kantavirran määrä piirin alusta.
Jos piirin transistori tuottaa kollektorivirran, jonka arvo on .03 ampeeria, tämä tarkoittaa sitä, että piirin tietty transistori toimii johtimena, jossa on eteenpäin suuntautuva jännite. Tämä esijännite kohdistetaan perusvirtaan, joten riittävä määrä kantavirtaa virtaa saadakseen transistorin tuottamaan riittävät kollektorivirrat. Tasavirtapiirissä kollektorivirrat perustuvat suurelta osin piiriin syötettyyn DC -perusvirtaan ja kyseisen piirin tietyn transistorin amplitudiin.
Tasavirtapiirin virtaa ei kohdisteta suoraan tiettyyn keräysvirtaan. Tasavirtajännite syötetään ja aiheuttaa sellaisenaan kollektorivirtoja. DC -jännite virtaa sitten piirin läpi ja se syötetään piirin transistorin kantavirtaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että yksinkertaisesti siksi, että transistori sijaitsee piirissä, jossa on keräimen jännite ja perusvirta 03 ampeerilla mitattuna, tämä ei tarkoita, että itse keräysvirta rajoitetaan 03 ampeeriin tai pienempään .
Jos transistorin kantaan syötetään vaihtovirtasignaalia, kantavirta muuttuu vaihtovirtasignaalin amplitudin mukaan. Tämä vaikuttaa suoraan kollektorivirtaan, nostamalla sen yläpuolelle ja pudottamalla sen alle .03 ampeeria. Näissä olosuhteissa piirin transistorista tulisi vahvistin.
Jos piiriin ei syötetä vaihtovirtasignaalia ja transistorin keräin on kytketty suoraan tasavirtasignaaliin, mikä eliminoi AC -signaalin johtamalla sen maadoitukseen, piirissä ei voi olla AC -signaalia. Tässäkin tapauksessa kollektorivirta määritetään edelleen transistoriin syötettävän DC -perusvirran mukaan. Se laskee nollaan, jos transistorin perusjännite ei myöskään luo perusvirtaa.