Kertoja on romaani, tarina, elokuva, näytelmä tai muu teos, joka liittyy tarinaan yleisöön. Hän voi olla yksi tarinan hahmoista tai ruumiiton, persoonaton läsnäolo. Työn luonteesta riippuen kertojilla voi olla monia eri muotoja, vaikka kaikki niiden toiminnot liittyvät toisiinsa.
Ensimmäisen persoonan kertoja, jota usein kutsutaan näkökulmahahmoksi, on yleinen fiktion työkalu. Tämä on itse tarinan hahmo, joka kuvaa lukijalle vain tapahtumia, jotka hän kykenee havaitsemaan. Jotkut kirjailijat käyttävät useita ensimmäisen persoonan kertojia saman tarinan sisällä näyttääkseen useita eri näkökulmia.
Joissakin kaunokirjallisissa teoksissa kertoja ei ole hahmo, vaan ulkopuolinen tarkkailija. Näitä kutsutaan kolmannen persoonan kertojiksi. Kolmannen persoonan kertoja voi olla rajoitettu tai kaikkitietävä riippuen tiedonsaannin määrästä. Jos rajoitettu, kertova ääni esittää vain tarkkailijan käytettävissä olevia tietoja, kun taas kaikkitietävä kertoja pääsee käsiksi asioihin, jotka eivät yleensä ole näkyvissä. Hän voi esimerkiksi tietää, mitä useat eri hahmot ajattelevat, vaikka hahmot eivät itse ole tietoisia omista tunteistaan tai motiiveistaan.
Vaiheessa tai elokuvatuotannossa kertojan rooli on hieman erilainen kuin rooli kirjallisissa teoksissa. Näytelmissä tai elokuvissa kertoja esiintyy usein erillisenä hahmona, joka toisin kuin tarinan päähenkilöt, puhuu suoraan yleisölle. Lavalla tämä voi tapahtua henkilönä, joka seisoo näyttämön juurella jättämättä huomiotta näytelmän toimintaa, kun taas elokuvassa ääniäänestystä käytetään esittämään kertova ääni ruumiittomana, joko kuvaamalla tai vastakohtana toiminnalle. Kummassakin tapauksessa ensimmäisen ja kolmannen persoonan kertojat ovat yleisiä.
Monet kirjailijat ovat pelanneet tällä konseptilla ja horjuttaneet yleisön odotuksia luodakseen dramaattisen vaikutelman. Yksi yleisimmistä muunnelmista on epäluotettava kertoja. Tämäntyyppinen hahmo esittää tarinan version, joka on ristiriidassa todellisuuden tai muiden tilien kanssa.
Yksi tämän tekniikan tunnetuimmista käyttötarkoituksista on Akira Kurosawan elokuva Rashomon, jossa on kolme hahmoa, jotka kertovat yksittäisen tapauksen. Kun jokainen kertoo oman versionsa tapahtumista, käy selväksi, että vaikka kaikki kolme todistivat samoja asioita, he muistavat ne täysin eri tavalla. Yleisö jää miettimään, mikä tarina, jos sellainen on, on totuus.