Keskustelu on sanallinen väite, joka käydään tietyssä puitteessa. Keskustelut ovat yleisiä sekä poliittisessa että koulutusympäristössä. Ihmiset voivat olla eri mieltä vastakkaisista näkemyksistä jäsennellyssä ympäristössä, joka antaa kaikille osallistujille mahdollisuuden esittää ja puolustaa väitteitään sekä tehdä johtopäätöksiä vastustajiensa väitteistä. Keskustelussa on monia eri muotoja, mutta keskusteluilla on myös monia yhteisiä piirteitä.
Keskustelun aihe voi olla käytännössä mikä tahansa. Useimmat julkisen yleisön kanssa käytävät keskustelut keskittyvät kuitenkin kiistanalaiseen aiheeseen, joka kiinnostaa yleisöä, kuten esimerkiksi aseiden hallinta. Joissakin keskusteluissa yleisö osallistuu, ja yleisö esittää kysymyksiä väittelijöille. Keskusteluihin voi osallistua yksi osallistuja toista vastaan tai ne voivat olla tiimimuodossa. Keskustelun perusmuodot vaihtelevat suuresti puheiden aikarajojen, puhejärjestyksen ja argumenttien esittämisen suhteen.
Keskustelun alkupuheita kutsutaan “rakentaviksi puheiksi”, koska keskustelijat esittävät väitteensä perusrakenteen. Väittely keskustelussa tarkoittaa oman kantasi ilmaisemista ja sen jälkeen perustelun esittämistä, miksi kantasi aiheeseen on oikea. Tutkimuksella saatuja todisteita, kuten tilastoja tai tutkimustuloksia, käytetään perusteltavaksi keskustelussa. Lainauksia ja henkilökohtaisia todistuksia voidaan käyttää myös asemaa vahvistavina todisteina.
Keskustelun kaksi kantaa ovat myönteinen ja negatiivinen. Myönteinen tai “pro” -puoli keskustelussa väittää jonkin asian puolesta, kun taas kielteinen tai “vastustaja” väittää jotakin vastaan. Esimerkiksi aseiden hallintaa koskeva myönteinen kanta väittäisi, miksi ampuma -aseita koskevat määräykset ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden kannalta, kun taas kielteinen aseenhallinta -asenne väittäisi, miksi valvonta ei toimisi yleisen turvallisuuden takaamiseksi.
Presidentin keskustelut käydään ennen jokaista Yhdysvaltain presidentinvaalia, ja niillä on pitkä historia Yhdysvalloissa. Ne ovat peräisin vuodelta 1858, jolloin Abraham Lincoln keskusteli Stephen A.Douglasista seitsemässä erilaisessa orjuutta käsittelevässä keskustelussa seitsemässä Illinoisin kongressipiirissä. Lukion keskustelut sisältävät yleensä keskusteluryhmiä eikä yksittäisiä keskustelumuotoja. Joskus opiskelijakeskustelijoille määrätään asema sen sijaan, että he valitsisivat oman asemansa. Riippumatta siitä, valitaanko vai osoitetaanko tehtäviä, oikea keskustelustrategia on välttämätön keskustelujen voittamiseksi.
Hyvät keskustelijat ymmärtävät, kuinka tärkeää on vedota logiikan ja järjen lisäksi myös yleisön tunteisiin. Argumentatiiviset strategiat ovat tärkeitä, ja keskustelijoiden on ennakoitava muiden keskustelijoiden ja yleisön vastaukset. Aiheen syvällinen ymmärtäminen eikä vain pääkohdat ovat ehdottoman välttämättömiä hyvälle keskustelulle. Hyvän keskustelijan on osoitettava paitsi miksi hänen asemansa on oikea, myös miksi vastustajan asema on väärä.
Useimmat keskustelumuotot sisältävät ristikokeilujakson, jossa osallistujat voivat esittää kysymyksiä muille ehdokkaille. Strateginen keskustelun idea tässä on yrittää paljastaa heikkoudet vastustajan argumentissa. Kumoavat puheenvuorot ovat keskustelun lopussa. Ne tarjoavat sekä yhteenvedon kunkin väittelijän väitteestä että johtopäätöksiä muiden väittelijöiden väitteistä.