Diskurssi eriarvoisuudesta on Jean-Jaques Rousseaun nimisen filosofin yleisesti tunnettu filosofinen teos. Tämä asiakirja, jota kutsutaan myös Rousseaun toiseksi puheeksi, on kirjoitettu 1700-luvun puolivälissä. Siinä keskustellaan ihmisluonteen ja psykologian eri näkökohdista, jotka liittyvät eriarvoisuuden kriittiseen ongelmaan.
Monet Rousseaun eriarvoisuutta käsittelevän keskustelun näkökohdat ovat ajattomia. Erilaisia ihmisominaisuuksia koskevia tuomioita voidaan soveltaa moniin yhteiskuntiin vuosisatojen ajan. Eriarvoisuutta käsittelevän keskustelun lukeminen saa lukijan ymmärtämään paremmin Rousseaun laajemmat filosofiat.
Disseksissä eriarvoisuudesta Rousseau yhdistää eräänlaisen luonnollisen eriarvoisuuden keinotekoiseen tai ajan mittaan sosiaalisten sopimusten mukaisesti rakennettuun eriarvoisuuteen. Yksi kriittinen osa Rousseaun filosofiaa koskee luonnollista ihmistä, joka on primitiivisen ihmiskunnan hahmo, jota ei rasita se, mitä filosofi katsoi sosiaalisen sivilisaation keinotekoisiksi rakenteiksi. Asiantuntijat huomauttavat, että yleensä Rousseau piti luonnollista ihmistä kunnian hahmona ja kansalaisyhteiskunnan keskimääräiseen kansalaiseen nähden parempana.
Eriarvoisuuden analyysinä Rousseau vertaa luonnollista fyysistä eriarvoisuutta tai fyysisen voiman eroja toisenlaiseen eriarvoisuuteen, jota voitaisiin kutsua sosiaaliseksi, poliittiseksi, moraaliseksi tai eettiseksi. Tämä toisenlainen eriarvoisuus, filosofi väittää, perustuu erityisiin rakenteisiin, jotka ilmestyivät melko myöhään inhimillisen kehityksen muodostumisessa, sillä kirjallinen kieli ja muut työkalut auttoivat ihmisiä muokkaamaan yhteisöjään muodollisempiin järjestelyihin, joita voitaisiin kutsua yhteiskunniksi. Koko eriarvoisuutta käsittelevän keskustelun aikana Rousseau tekee melko vahvoja arvioita erilaisista sosiaalisista sopimuksista; esimerkiksi kiinteistöjen omistaminen on usein korostettu keinotekoisena ihmisluonnon elementtinä, jonka Rousseau ehdottaa olevan osa suurempaa siirtymistä kohti joidenkin ihmisten keinotekoista voimaa muihin nähden.
Opiskelijat ja muut, jotka kirjoittavat tietyistä sosiaalisen eriarvoisuuden tapauksista, voivat käyttää Rousseaun diskurssia eriarvoisuudesta osana eriarvoisten olosuhteiden analysointialustaa. Tämä perustavanlaatuinen filosofinen teos auttaa rajaamaan yksittäiset epätasa -arvon tapaukset luonnollisiksi edistysaskeleiksi hierarkkisten rakenteiden suuremmasta muotoilusta, jotka ovat perustavanlaatuisia useimmille yhteiskunnille. Rousseaun ajan jälkeen monet muut filosofit ja kirjailijat ovat omaksuneet saman teeman eri tavoilla, joista monet ovat samaa mieltä Rousseaun yleisen näkemyksen kanssa kehittyneen yhteiskunnan roolista ihmisen psykologiassa ja käyttäytymisessä.