Ketjupankkitoiminta on tilanne, jossa kolme tai useampia itsenäisesti vuokrattuja pankkeja ohjaa pieni ryhmä ihmisiä. Tämäntyyppisten järjestelyjen luomiseen käytettäviin mekanismeihin kuuluu tavallisesti riittävän osuuden turvaaminen henkilöiden välillä, jotta heillä olisi määräysvalta kussakin mukana olevassa pankkiyhteisössä. Järjestelyä voidaan hallita myös perustamalla toisiinsa liittyviä pääosastoja tai hallituksia, jotka luovat tehokkaasti verkoston pankkien välille ilman, että tarvittaisiin jonkinlaista keskushallintayhtiötä.
Ketjupankkitoiminnan käsite eroaa ryhmäpankkitoiminnasta siinä mielessä, että ketjupankkijärjestelyyn osallistuvat yhteisöt pysyvät itsenäisinä eivätkä ole yhden holdingyhtiön omistuksessa. Sitä vastoin ryhmäpankkimalli edellyttää holdingyhtiön omistavan kaikki asianomaiset pankit ja luomalla katon, jonka alla kaikki pankit toimivat. Ketjupankkitoiminta eroaa myös sivuliikepankkitoiminnasta, missä kaikki pankin paikalliset sivuliikkeet ovat yhden pankin omistuksessa.
Aiempina vuosina ketjupankkitoiminnasta on ollut useita etuja sijoittajille. Strategia mahdollisti tasaisen tuoton saamisen useilta pankeilta, jotka toimivat samassa yhteisössä ilman pelkoa alueen muiden pankkien suuresta kilpailusta. Verkosto -lähestymistapa mahdollisti sijoittajien käyttää kumulatiivista vaikutusvaltaansa pitääkseen pankkipalvelut ja niihin liittyvät maksut samanlaisina yrityksistä toisiinsa, mikä varmisti, että tuotot pysyivät yhtenäisinä. Ketjupankkiprosessi mahdollisti myös sijoittajien luoda verkoston, jossa jokainen ketjun pankki palveli eri osaa alueen markkinoista. Esimerkiksi yksi pankki voi keskittyä yritystileihin ja toinen erikoistua henkilökohtaisiin tileihin, ja ketjun kolmas pankki tarjosi arvopapereiden ostamiseen ja myyntiin liittyviä palveluja.
Ajan myötä ketjupankkitoiminnasta on tullut vähemmän suosittua monissa maissa. Tämä johtuu pankkilakien muutoksista monissa paikoissa, jotka auttoivat määrittelemään uudelleen valtioiden välisen pankkiprosessin ja kansainvälisen pankkitoiminnan. Tämä uudelleenmäärittely on mahdollistanut sen, että jotkut pankit, joilla oli aikoinaan jonkin verran rajoituksia asiakkaiden tarjoamissa palveluissa, voivat tarjota laajempaa palveluvalikoimaa. Kun pankkilainsäädäntö on vapautunut useilla lainkäyttöalueilla, ketjupankkimallin tarjoamat edut voidaan nyt toteuttaa käyttämällä muita lähestymistapoja, joskus tehokkaammin ja ilman tarvetta luoda tällaista sijoittajaverkostoa.