Useimmat ihmiset tuntevat arvet, jotka muodostuvat iholle, ja saattavat olla yllättyneitä siitä, että arvet muodostuvat myös keuhkokudokseen. Keuhkojen arpeutuminen on tila, jossa keuhkokudos vaurioituu ja arpikudos muodostuu. Joskus keuhkojen arvet ovat pieniä eivätkä ne ole vakava ongelma. Itse asiassa henkilöllä voi olla pieniä tai yksittäisiä keuhkojen arpia tietämättä sitä. Toisaalta suuret arvet tai arvet, jotka ovat levinneet suurelle keuhkokudoksen alueelle, voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia, hengenahdistusta ja yskää, mikä voi vaikeuttaa ihmisen fyysistä toimintaa, kuten liikuntaa.
On monia ehtoja, jotka voivat johtaa keuhkojen arpeutumiseen. Yleisimpiä ovat keuhkokuume ja kystinen fibroosi, joka on perinnöllinen keuhkosairaus. Henkilö voi myös kehittää arpia sellaisissa olosuhteissa kuin tuberkuloosi ja asbestoosi, asbestin hengittämisen aiheuttama sairaus. Joissakin tapauksissa henkilö voi kehittää keuhkoarvoja kroonisen astman tai syövän yhteydessä kehittyvien vaurioiden vuoksi.
Vaikka yskä, hengenahdistus ja hengitysvaikeudet ovat yleisimpiä keuhkojen arpeutumisen oireita, on olemassa muita oireita, joita henkilö voi kehittää. Esimerkiksi henkilö, jolla on keuhkojen arpia, voi kehittää kuumetta ja vilunväristyksiä, varsinkin jos hänellä on aktiivinen infektio tai hänellä voi olla yöhikoilua. Selittämätön laihtuminen ja vähentynyt energia voivat olla myös arpeutumisen oireita, varsinkin jos niihin liittyy muita keuhkovaurion oireita.
Keuhkojen arpia voi olla vaikea hoitaa, koska arvet ovat yleensä pysyviä. Kun arvet ovat laajoja tai eteneviä, lääkärit voivat määrätä lääkkeitä, jotka auttavat hidastamaan kudosvaurioita, parantamaan keuhkojen toimintaa ja auttamaan potilasta pysymään mukavana. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää tulehduksen vähentämiseen tai immuunijärjestelmää heikentäviä lääkkeitä voidaan käyttää immuunijärjestelmän toimintaan liittyvien arpia hidastamaan.
Joissakin tapauksissa lääkärit voivat suositella lääkkeitä lääkkeiden sijasta tai niiden lisäksi, jotka voivat hidastaa keuhkojen arpeutumisen etenemistä tai auttaa potilasta kokemaan parempaa elämänlaatua. Niihin voi kuulua happihoito, johon kuuluu potilaan happihoito, tai keuhkojen kuntoutus, johon kuuluu hengitysharjoitusten, ravitsemusneuvonnan, fyysisen kuntoutuksen ja joskus jopa stressinhallintatekniikoiden käyttö. Joskus elämäntapamuutokset auttavat myös, kuten tupakoinnin lopettaminen, riittävä nukkuminen ja kohtuullinen liikunta. Hyvin vakavissa tapauksissa lääkitys ja hoidot eivät ehkä toimi, ja potilas saattaa tarvita keuhkosiirteen.