Keuhkotulehdus, joka tunnetaan myös nimellä keuhkojen murtuma, tapahtuu, kun keuhko on loukkaantunut ulkoisen trauman vuoksi. Keuhkovaurio voi aiheuttaa erilaisia oireita, kuten hengenahdistusta, rintakipua ja hengitysvaikeuksia. Keuhkoontelon diagnoosia voidaan epäillä potilaan oireiden perusteella, mutta se voidaan usein parhaiten vahvistaa kuvantamistutkimuksilla, mukaan lukien rintakehän röntgenkuvat tai tietokonetomografia. Tilan hoito keskittyy tarjoamaan potilaille hengitystukea, jotta heidän vaurioituneet keuhkonsa voivat parantua.
Lyhyesti sanottuna keuhkosairaus voidaan ajatella keuhkojen mustelmana. Traumalle altistuminen – esimerkiksi auto -onnettomuus – voi vahingoittaa rintakehän seinämää ja kehon sisällä olevaa keuhkokudosta. Vaurioitunut kudos vuotaa verta, eikä se voi laajentua kunnolla ilman kanssa, kun potilas hengittää sisään ja ulos.
Keuhkosairauden oireet voivat vaihdella vamman vakavuuden mukaan. Yksi yleisimmistä oireista on hengenahdistus. Potilaat saattavat joutua hengittämään nopeammin kuin terveet ihmiset eivätkä ehkä pysty hengittämään sisään yhtä syvään kuin muut ihmiset. Muita oireita voivat olla rintakehässä oleva kipu, yskä ja hengityskipu. Vaikeasti sairastuneet potilaat eivät ehkä saa tarpeeksi happea ja voivat kehittää hengenvaarallisia oireita, kuten tajuttomuutta. Usein kestää kaksi tai kolme päivää, ennen kuin vahinko aiheuttaa oireita.
Keuhkosairauden diagnoosi keskittyy oireiden, fyysisten tutkimustulosten ja kuvantamistutkimusten tulosten yhdistämiseen. Tutkiessaan tätä tilaa sairastavia potilaita lääkärit tai muut terveydenhuollon ammattilaiset saattavat huomata, että potilailla näyttää olevan hengitysvaikeuksia. Heillä voi olla ulkoisia trauman merkkejä, kuten mustelmia tai ihon verenvuotoa. Rintakehän röntgenkuvassa keuhkokohtaus voi ilmetä keuhkokudoksen näköhäiriönä. Rintakehän CT -skannaus on herkempi tämän tyyppisten vammojen poimimisessa.
Keuhkosairauden hoito on tyypillisesti tukeva. Toisin sanoen sairauteen ei ole todellista parannuskeinoa, mutta potilaan vamman aiheuttamia oireita voidaan lievittää. Hengenahdistuksen vuoksi potilaille voidaan antaa lisähappea, joka annetaan kasvonaamion tai nenäanturin kautta. Vaikeissa tapauksissa potilaat voidaan intuboida varmistaakseen, että he saavat tarvitsemansa hapen samalla kun he pääsevät eroon kehon tuottamasta hiilidioksidista. Näillä tukitoimenpiteillä keuhkoille annetaan mahdollisuus parantua itsestään ja palauttaa normaali hengitystoiminta.