Kieli ja keskustelu liittyvät toisiinsa perustason tasolla, koska kaikki keskustelu on rakennettu kielellä. Kielen manipulointi vaikuttaa ihmisten vuorovaikutukseen ja reagointiin. Kieli ja keskustelu ovat kuitenkin juoksevia, koska ne sekä muokkaavat että määrittelevät kulttuurin, jossa ne ovat läsnä. Se on kulttuuri, joka tarjoaa suuren osan keskustelun aikana tapahtuvan kielen merkityksestä.
Kieli sisältää vihjeitä siitä, mitä keskustelun tulisi seuraavaksi tapahtua. Jos joku esimerkiksi sanoo “hei”, hän yleensä odottaa myös toisen sanovan “hei”. Ensimmäinen henkilö haluaa ainakin puhumansa kuittauksen, jonka toinen henkilö voi antaa nyökkäämällä tai muulla eleellä. Tällä tavalla kieli ohjaa osaa keskustelun suunnasta.
Kielen ja keskustelun pääperiaate on, että koska kieli hallitsee suuresti keskustelun suuntaa, ihmiset, jotka oppivat hallitsemaan kieltä, oppivat myös manipuloimaan keskustelua. Tämä tunnetaan keskustelunhallintana. Esimerkiksi muotoilemalla kysymyksen hyvin erityisellä tavalla henkilö voi pakottaa toisen henkilön vastaamaan tietyllä tavalla tai jopa lopettaa keskustelun kokonaan. Kielen hallinta on siten väline muiden vallan hankkimiseksi ja käyttämiseksi.
Yksi tärkeä yhteys kielen ja keskustelun välillä on se, että kulttuuri sanelee suurelta osin kielen tulkinnan. Esimerkiksi jos joku tulee hyvin uskonnolliselta kristilliseltä alueelta, hän saattaa pitää sitä epäkunnioittavana, jos joku, joka ei ole uskonnollinen, käyttää ilmausta ”Jumalani” välinpitämättömästi. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin ja konflikteihin, estää keskustelua ja myöhemmin rakentaa suhteita. Normaalisti todisteita kulttuurisista uskomuksista, jotka ohjaavat kieltä ja keskustelua, on läsnä muualla ihmisen elämässä.
Kulttuuri muuttuu aina ja sen seurauksena myös kieli. Mikä on sopivaa keskustelua kerralla, ei ehkä sovi toiseen aikaan. Esimerkki on sellaisten sanojen ja lauseiden käyttö, kuten “turvota” tai “se on mehiläisen polvet”, jotka olivat suosittuja 1950 -luvulla, mutta eivät suostuneet. Näiden sanojen ja ilmausten nykyisen tulkinnan perusteella henkilö saattaa nähdä toisen henkilön, joka käytti niitä keskustelussa vanhanaikaisena tai vanhentuneena.
Sukupuolella on myös suuri vaikutus kieleen ja keskusteluun. Esimerkiksi joissakin kulttuureissa naisia pidetään toisen luokan kansalaisina tai heikompaa sukupuolta. Näissä kulttuureissa joskus pidetään erittäin töykeänä, että nainen aloittaa keskustelun ilman miehen kutsua. Muissa kulttuureissa pyritään lisäämään sukupuolten tasa -arvoa kielen avulla ja siten kannustamaan erilaisiin keskustelusääntöihin, kuten sukupuolineutraalien asesanojen integrointiin.
Kielen ja diskurssin väliset yhteydet merkitsevät sitä, että kieltä ei voi opiskella perusteellisesti ilman, että hän opiskelee myös diskurssia. Näiden alueiden opiskelu puolestaan edellyttää kulttuurikontekstien ymmärtämistä. Siksi kielitiede on niin haastava ala: merkitys ei ole vakio. Kielitieteilijät yrittävät jatkuvasti selvittää tarkalleen, miten kieli mukautuu ja mukauttaa keskustelun sääntöjä.