Kielen heikkeneminen tapahtuu, kun ihmiset menettävät sujuvasti äidinkieltään kaksikielisiksi tai monikielisiksi. Uusien kielten hankkiminen voi vaikuttaa henkilön käyttämään sitä kieltä, johon hän on syntynyt, sekä myöhemmin käytettyihin kieliin. Kansainvälisen maahanmuuton yleistyessä 20 -luvulla, soveltavan kielitieteen ala on luonut malleja ymmärtämään paremmin, miten uusien kielten hankkiminen johtaa kielen katoamiseen. Kielitaidon menetys voi johtua monista eri tekijöistä, ja se voi lopulta johtaa siihen, mitä kielitieteilijät kutsuvat “kielikuolemaksi”.
Kielitieteilijät käyttävät termiä “ensimmäisen kielen kuluminen” kuvaamaan ensimmäisen kielen (L1) asteittaista menettämistä, kun maahanmuuttaja oppii toisen kielen (L2). On havaittu, että kielen kuluminen toimii molempiin suuntiin. Äidinkielenään puhuvien L1 -taidot voivat muuttua sujuvasti, kun he hankkivat L2 -taitoja. Se, missä määrin L1 vaikuttaa, voidaan korreloida sen kanssa, missä määrin L2 tulee hallitsevaksi ihmisen elämässä, yhdistettynä altistumisen vähenemiseen L1: lle ja sitä ympäröivälle kulttuurille. Kielitieteilijät ovat yrittäneet tunnistaa, missä määrin L1: n ja L2: n välisiä häiriöitä voidaan pitää normaaleina verrattuna epänormaaleiksi, mutta ilman kielen “normaalia” standardia nykyinen ajattelu pyrkii näkemään kielen katoamisen jatkuvana eikä sarjana kiinteitä tapahtumia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että sekä ensimmäisen kielen opiskeluun (FLA) että toisen kielen oppimiseen (SLA) vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten kielialtistusaste sekä henkilön kielitaito ja motivaatio. Näillä ulkoisilla tekijöillä on taipumus vaikuttaa L2 -hankintaan enemmän kuin L1. Sekä L1 -heikentyminen että L2 -oppijat käyttävät kieltä usein tavalla, joka eroaa äidinkielenään puhuvista, etenkin kieliopin ja syntaksin alueilla. Nämä muutokset näyttävät johtuvan pikemminkin kahden kielijärjestelmän yhteensopimattomuudesta kuin puhujan taustalla olevien kielitaitojen ja ymmärryksen muutoksesta.
Kielten poistamisprosessi on edelleen teoreettinen opintoalue. Joitakin kielitieteilijöiden edelleen tutkimia tekijöitä ovat regressiohypoteesi, jonka mukaan L2 -menetys tapahtuu nopeammin kuin L1 psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden vuoksi. Ikä, jolta henkilö hankkii L1- ja L2 -taitonsa, voi vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti jompikumpi voi kärsiä. Ennen ja jälkeen murrosikäisiä maahanmuuttajia koskevat tutkimukset osoittavat, että ennen murrosikää oppivat kielten oppijat menettävät L1-taitonsa hitaammin ja oppivat sujuvasti L2-taitoa nopeammin.