Kieliopillinen henkilö on viittaus henkilöön tai asiaan puhujan tai kirjoittajan kommenteissa. Puhuja voi viitata itseensä, suoraan toiseen henkilöön tai toiseen henkilöön. Kielioppi vaikuttaa yleensä lauseessa käytetyn verbin muotoon.
Monet ihmiset ymmärtävät paremmin, mitä kielioppi on, viittaamalla kirjallisuudessa esitettyyn samanlaiseen käsitteeseen, joka tunnetaan näkökulmana. Kieliopillista henkilöä voidaan kutsua ensimmäiseksi, toiseksi tai kolmanneksi henkilöksi. Sitä kutsutaan deiktiseksi viittaukseksi, joka määritellään sanana, joka ilmaisee henkilöllisyyden tai fyysisen sijainnin puhujan näkökulman perusteella.
Kieliopissa henkilö, johon puheosassa, yleensä lauseessa, viitataan, määrää paljon. Joissakin tapauksissa verbit itse voivat korvata kieliopillisen henkilön, etenkin vierailla kielillä. Englanniksi kielioppihenkilö mainitaan kuitenkin lähes aina, mahdollisesti poikkeuksena ovat viittaukset toiseen henkilöön.
Kieliopillinen henkilöviittaus ensimmäisessä persoonassa on silloin, kun puhuja puhuu itsestään. Se voi myös olla ryhmä ihmisiä, jotka puhuvat itsestään ja voivat siten olla joko yksikkö tai monikko. “Minulla on rahaa” on esimerkki kieliopillisesta ensimmäisen persoonan viittauksesta.
Kieliopillinen henkilöviittaus voidaan tehdä myös toisessa persoonassa. Tämä voi sisältää tai ei sisältää sanan “sinä” käyttöä englanniksi. Jos asiayhteys on selvä ilman deiktistä viittausta, sitä ei todennäköisesti käytetä. “Sinulla on rahaa”, on esimerkki toisen henkilön viitteestä.
Kolmannessa persoonassa viittaus kieliopilliseen henkilöön koskee niitä, joista puhuja puhuu, mutta ei suoraan. Englanniksi yleisiä sanoja, joita käytetään kolmannessa persoonassa, ovat hän, hän, se ja he. “Hänellä on rahaa”, on esimerkki kolmannen henkilön viittauksesta. Jos viittaus on kolmannen persoonan monikko, myös verbin muoto muuttuu kuten “heillä on rahaa”.
Monissa tapauksissa englannin kielioppi ei tee eroa verbimuodoissa. Edellisissä kappaleissa annetuissa esimerkeissä verbin muoto muuttui vain kerran, yksikkö kolmannessa persoonassa. Tämä on erikoisuus englannin kielellä ja poikkeus monien muiden kielten toimintaan. Monilla kielillä verbimuodot muuttuvat lähes joka kerta, kun kielioppi muuttuu.