Annuiteetti on eräänlainen eläketulo, joka tarjoaa vakaan taloudellisen tuen lähteen, koska se koostuu sijoituksen tuotosta, joka maksetaan säännöllisesti, kuten neljännesvuosittain tai vuosittain. Kiinteä elinkorko, jota kutsutaan myös kiinteäksi tai yhtä suureksi elinkorkoksi, on annuiteettityyppi, joka suoritetaan yhtenäisten maksujen muodossa. Se on vakaampi kuin muuttuva elinkorko, koska eläkkeensaaja voi olla varma, että hän tekee saman summan rahaa jokaisella maksulla, mutta se ei myöskään ole niin joustava, koska kiinteän elinkoron tuottama sijoituksen tuotto ei kasva, jos markkinat paranevat.
Elinkoron perustamiseksi useimmat ihmiset työskentelevät yrityksen tai taloussuunnittelijan kanssa, joka ostaa elinkoron. Annuiteetin määrittämisen aikana keskustellaan vaihtoehdoista, mukaan lukien annuiteetin pituus ja se, onko se kiinteä vai muuttuva. Taloussuunnittelija voi yleensä antaa järkeviä neuvoja parhaasta elinkorotyypistä, riippuen eläkeläisen terveydestä ja muista mahdollisista eläketulojen lähteistä. Yleensä kiinteä elinkorko on hyvä valinta yksittäiselle henkilölle, joka jää eläkkeelle ilman muita tulonlähteitä. Muuttuva annuiteetti voi kuitenkin olla vahvempi työkalu pariskunnalle tai jollekin, jolla on varmuuskopiointituloja.
Kiinteässä annuiteetissa maksut ovat aina täsmälleen samat. Yleensä elinkorko jatkuu koko elämän tai se voidaan siirtää kumppanille tai tietyille jälkeläisille elinkoron myöntäneen yrityksen mukaan. Luotettava tulomuoto, joka edusti annuiteettia, voi olla rauhoittava eläkeläisille. Kiinteä elinkorko ei kuitenkaan pysy inflaation tahdissa. Jos eläkeläinen elää eläkeikää huomattavasti pidempään, hänen ostovoimansa voi heikentyä elinkoron koon vuoksi.
Muuttuvan elinkoron tapauksessa elinkorko koostuu yleensä kahdesta osasta. Ensimmäinen on kiinteä annuiteettikomponentti, joka takaa perustulotason. Kiinteän annuiteetin määrä keskustellaan ja sisällytetään sopimukseen. Toinen komponentti on vaihteleva ja kasvaa tai pienenee markkinoiden mukaan. Vahvoilla markkinoilla tämä voi tarkoittaa sitä, että eläkkeensaaja tienaa huomattavan summan rahaa. Heikommilla markkinoilla tai jos sijoitukset, joihin elinkorko perustuu, toimivat huonosti, annuitantti voi ansaita vain vähän tai ei lainkaan rahaa elinkoron muuttuvasta näkökulmasta.