Kiinteistön vartija on henkilö, jonka yleensä nimittää yhdysvaltalainen testamenttituomari, joka valvoo sellaisen henkilön omaisuutta, joka ei kykene tekemään sitä itse – joko iän tai vamman vuoksi. Nimetty säilytysyhteisö on vastuussa varojen käytöstä vain vammaisen hyväksi ja pitää tarkkoja tietoja menojen perustelemiseksi. Hän ottaa tiettyjä vastuita, kuten laskujen maksamisen, sijoituspäätösten tekemisen tai muutoin sen varmistamisen, että rahat tai omaisuus käytetään vammaisen hyväksi.
Saadakseen pätevyyden ja toimiakseen omaisuuden vartijana hakijan on yleensä vaadittava sormenjälkien ottaminen ja taustatarkistus. Näin varmistetaan, ettei henkilö ole osallistunut rikolliseen toimintaan. Usein suoritetaan myös luottotarkistus. Hänen on osoitettava olevansa taloudellisesti ja moraalisesti terve. Yleensä hakija asuu vammaisen läheisyydessä.
Joissakin tapauksissa isännöitsijän on lähetettävä vakuus tuomioistuimelle. Laina toimii vakuutuksena, joka takaa sen, että seurakunnan omaisuutta ei käytetä sopimattomasti. Tämä tapahtuu usein, kun arvo ylittää tietyn nimellisarvon, joka voi vaihdella alueittain, tai muissa tapauksissa, jos tuomioistuin pitää sitä sopivana.
Koska tuomioistuin säilyttää perinnön lopullisen valvonnan, omaisuuden hoitaja on vastuussa yksityiskohtaisen luettelon tai kirjanpidon toimittamisesta tuomioistuimelle vuosittain. Luettelo on kuvaus kaikista vammaisen omaisuuden varoista ja veloista, mukaan lukien kaikki seurakunnan puolesta suoritetut maksut. Kaikki muutokset pankkitietoihin, investointeihin, kiinteistöjen myyntiin tai muihin vammaisen hyväksi tehtyihin taloudellisiin päätöksiin merkitään vuosikertomukseen.
Jos omaisuus kuuluu alaikäiselle, lapsen vanhemmat ottavat usein roolin, joka vaatii useimmiten tuomarin luvan. Joskus lapselle myönnetään taloudellinen ratkaisu oikeusjutussa tai vakuutuskorvauksessa, ja toisinaan omaisuus voi olla talo tai muu arvoesine, joka on hankittu kiinteistön kautta. Kun vanhemmasta tulee kiinteistönhuoltaja, hänen on myös toimitettava kaikki esiseulontamenettelyt ja toimitettava vuosittaiset kirjanpitoraportit. Lisäksi vanhempi saa käyttää lapsen omaisuutta vain kyseisen lapsen hyväksi. Hyväksytyt kulut voivat sisältää lääketieteellisiä laskuja tai opetusta, mutta eivät yleensä kata perustukea, kuten ruokaa ja suojaa, ellei tuomari anna etukäteen lupaa.