Kiinteistörahasto on eräänlainen rahasto, joka pitää kiinteistösalkkua rahaston kasvattamiseen käytettynä. Tämäntyyppiset rahastot voidaan listata pörssissä tai ne voivat jäädä listaamattomiksi. Useimmissa tapauksissa kiinteistörahasto on hallinnoitu rahasto, jossa ylläpitäjä tai edunvalvoja on vastuussa sijoituskantaan kuuluvien kiinteistöjen hallinnasta siten, että tuotto säilyy vakaana, jolloin rahasto voi kasvaa.
Kiinteistörahastoon sisältyvän kiinteistötyypin osalta liikerakennusten sisällyttäminen on usein avain salkun menestykseen. Rakennukset, jotka voidaan vuokrata pitkäaikaisille vuokralaisille, luovat sijoitusrahastolle tasaisen tulovirran, mikä puolestaan auttaa varmistamaan, että rahaston edunsaajalla on tasaiset tulot rahastosta. Samaan aikaan nämä tuotot voidaan käyttää lisärakennusten ostamiseen, jotka myös alkavat tuottaa tuloja luottamukselle. Tehokkaasti hoidettuna kiinteistörahasto voi helposti huolehtia edunsaajista ilman tarvetta myydä omaisuutta näiden velvoitteiden täyttämiseksi.
Verovirastojen asettamista säännöistä riippuen kiinteistörahastolle saadut tulot voivat olla verollisia tai eivät. Monissa maissa veroja ei kanneta, elleivät tietyn ajanjakson, kuten kalenterivuoden, tulot ylitä tiettyä määrää. Silloinkin erääntyvien verojen määrän laskemiseen käytetyt taulukot voivat olla hyvin erilaisia kuin muihin sijoituksiin tai tuloihin käytetyt taulukot. Tämän seurauksena maksettujen verojen määrä voi olla huomattavasti pienempi kuin muilla sijoituksilla tai sijoitusrahastoilla.
Kuten melkein minkä tahansa luottotyypin kohdalla, kiinteistörahasto perustetaan yleensä keinona tarjota tasaisia tuloja rakkaalle tai tulonlähteeksi eläkevuosille. Kummassakin tapauksessa rahaston menestys riippuu oikeiden kiinteistöjen valitsemisesta luottamukselle. Oikeiden kiinteistöjen valitsemisen ohella on myös tärkeää arvioida säännöllisesti kyseisten kiinteistöjen tuottamaa tuottoa. Tilanteissa, joissa omistusosuuden arvo alenee tai se alkaa vaatia enemmän korjauksia ja ylläpitoa kuin aikaisemmin, rahastonhoitaja saattaa tuntea, että kyseisen omaisuuden myynti on säätiön edun mukaista. Tämä mahdollistaa uuden osuuden hankkimisen, joka tuottaa tasapuolisemman tulon ilman rahaston nykyisiä saldoja.