Lain mukaan päätös on valtion virkamiehen, yleensä tuomarin, määräys, joka ohjaa osapuolta toimimaan tai lopettamaan toimintansa tietyllä tavalla. Kiinnitys määritellään omaisuuden takavarikoimiseksi. Kiinnitysasiakirja on tuomioistuimen määräys, joka määrää lainvalvontaviranomaisen takavarikoimaan tietyn omaisuuden tuomion täyttämiseksi.
Tämän oikeudellisen menettelyn alkuperä voidaan jäljittää keskiaikaiseen Eurooppaan, vaikka jotkut oikeustieteilijät väittävät, että ennakkoratkaisu ennakkotapauksesta löytyy Rooman oikeudesta. Euroopassa tällaista kirjettä käytettiin riidanalaisen omaisuuden takavarikointiin, vaatimaan omaisuutta takaisin velalliselta, joka oli laiminlyönyt lainan, tai pakottamaan osapuolen tulemaan tuomioistuimen tai valtion virkamiehen eteen. Merituomioistuimet käyttivät määräystä pidättämään tai takavarikoimaan aluksia estääkseen rikollisen velallisen pakenemasta tavaroilleen ja alukselleen maksamatta hanketta tukeneelle velkojalle.
Yhdysvalloissa, Kanadassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa muissa maissa yleisin käyttö takavarikoinnissa on velkojan suojeleminen. Tapauksissa, joissa tuomio on annettu vastaajaa vastaan, tuomioistuin antaa lainvalvontaviranomaiselle tai -virastolle määräyksen takavarikoida tietty kiinteä tai henkilökohtainen omaisuus velan täyttämiseksi. Yhdysvalloissa kantajan edustaja tai henkilö, joka on saattanut asian tuomioistuimen käsiteltäväksi, voi joissakin tapauksissa mennä virkamiehen kanssa tunnistamaan takavarikoidun omaisuuden ja vastaamaan vastaajan mahdollisiin kysymyksiin.
Joissakin tapauksissa voidaan antaa ennakkoarviointi, jolla estetään omaisuuden luovuttaminen ennen oikeudenkäyntiä tai sen aikana. Näin voi käydä tapauksissa, joissa epäillään petosta. Ennakkoratkaisukirjeet ovat myös yleinen käytäntö, kun konkurssihakemus on jätetty. Määräys on väline, jolla kiinteistö pidetään turvassa, kunnes tuomio voidaan päättää. Jos tuomio annetaan vastaajaa vastaan, se maksetaan sen mukaisesti; jos ei, omaisuus voidaan palauttaa osapuolelle, jolta se on takavarikoitu.
Omaisuus, joka on takavarikoitu ennakkoarvioidun ulosmittauskirjan perusteella, on usein lainvalvontaviranomaisen hallussa. Näissä tapauksissa kantajan on maksettava etukäteen tuomioistuimelle palvelun ja varastoinnin kustannukset. Jos kirjallisuudessa nimetään kantaja säilyttäjäksi, hänen on todistettava tuomioistuimelle, että hänellä on omaisuutta varten riittävä, turvallinen, ennalta maksettu tallennustila. Kantaja ei saa luovuttaa omaisuutta ennen kuin hän on saanut tuomion omistajuudesta.
Joissakin tapauksissa henkilöä vastaan voidaan antaa pidätysmääräys, joka pakottaa hänet saapumaan tuomioistuimeen. Tämä asiakirja, jota kutsutaan ruumiilliseksi pidätysmääräykseksi, vaatii lainvalvontaviranomaisia ottamaan osapuolen kiinni ja saattamaan hänet tuomioistuimen eteen määrättynä aikana. Tällaista menettelyä käytetään yleensä tapauksissa, joissa henkilön todetaan halveksivan tuomioistuinta kieltäytyessään saapumasta ohjaukseen tai koska hän ei ole maksanut tuomioistuimen määräämää elatusapua.