Kilpa pohjaan on sosioekonominen käsite, joka esiintyy kansojen välillä. Kun kilpailu kiristyy kansojen välillä tietyllä kaupan ja tuotannon alalla, valtiot kannustetaan purkamaan nykyiset sääntelystandardit. Tällainen kilpailu voi tapahtua myös kansakunnan sisällä (kuten osavaltioiden tai läänien välillä), mutta tämä tapahtuu paljon harvemmin, koska liittovaltion hallitus käyttää lainsäädäntöä, joka hidastaa tai pysäyttää kilpailun ennen kuin sen vaikutukset muuttuvat liian levinneiksi.
Termiä käytetään usein pejoratatiivisesti kuvaamaan hyödyllisen lainsäädännön, esimerkiksi ympäristönsuojelun tai työntekijöiden oikeuksien, poistamista. On kuitenkin huomattava, että monissa tapauksissa kilpailu pohjaan osoittautuu hyväksi voimaksi poistamalla turha byrokratia tai siirto.
Nykyaikana kilpailujen jyrkkä lisääntyminen pohjaan on nähty suorana seurauksena Maailman kauppajärjestöstä ja sen politiikasta. Poistamalla aktiivisesti kaupan esteiden (usein työ- ja ympäristölainsäädännön), WTO aloittaa pyrkimyksen kohti “vapaampaa” kauppaa, joka laajenee nopeasti standardien purkamiseen, jotta maat voivat paremmin kilpailla.
Voidaan nähdä, että 1990 -luvun maailmanlaajuisen pyrkimyksen myötä vapaakauppaan työvoima on nyt hyvin altis kilpailulle alimpaan malliin. Monikansalliset yritykset, joilla on erittäin suuri työvoimapalvelu eri puolilta maailmaa ja joilla on lähes rajoittamaton mahdollisuus siirtää pääomaa, voivat nyt vapaasti siirtää toimintaansa maasta toiseen edullisimman työvoiman jälkeen. Tämä puolestaan vaikuttaa työlainsäädäntöön erityisesti kehitysmaissa, joissa tällainen vähimmäispalkka tai vaadittu ylityökorvaus muodostavat suuren esteen halvimmalle työvoimalle. Rotu siis määrää, että yhä useammat kansakunnat (jälleen erityisesti kehitysmaissa) poistavat työlakinsa.