Kilpailuohjelma on suunniteltu vaikuttamaan kilpailuun. Tällaisen politiikan yleisenä tavoitteena on pitää markkinat avoimina ja kilpailukykyisinä. Näitä määräyksiä käyttävät eri hallitukset ympäri maailmaa, vaikka lait vaihtelevat usein.
Useimmissa maissa kilpailulainsäädäntö on kirjattu lakiin. Yhdysvalloissa niitä käsittelevät pääasiassa liittovaltion kauppakomissio (FTC) ja oikeusministeriön kilpailuoikeusosasto. FTC käsittelee pääasiassa kuluttajansuojakysymyksiä, kun taas kilpailuoikeusosasto on yleensä vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Useimmissa maissa ei ole kahta sääntelyelintä, kuten Yhdysvalloissa nähdään. Esimerkiksi Euroopassa kilpailuvirasto on ainoa hallintoelin, joka yleensä hoitaa kilpailunrajoituksia. Maailmassa on yleistä, että näitä politiikkoja koskevat riidat hoitaa oikeuslaitos.
Yhdysvalloissa ajatukset tällaisesta politiikasta alkoivat sisällissodan jälkeen, kun suuria luottamuksia alkoi syntyä tärkeillä teollisuudenaloilla, kuten öljyllä ja puuvillalla. Väärinkäytökset johtivat ensimmäiseen kilpailuoikeuteen, joka tunnetaan nimellä Sherman Act. Tässä lainsäädännössä todettiin, että toimet, jotka rajoittavat kauppaa tai luovat monopoleja, ovat kilpailunvastaisia ja siksi laittomia.
Kilpailulainsäädäntöä kehitettiin edelleen seuraavan vuosisadan ajan. Merkittävä lainsäädäntö hyväksyttiin tänä aikana. Vuonna 1914 Claytonin laista tuli laki. Tämä teki tietyntyyppiset sulautumiset laittomiksi ja antoi tiettyjä sääntelyvaltuuksia toimeenpanevalle hallitukselle. Tämän voiman tasapainottamiseksi kongressi loi myös FTC: n.
Kilpailulainsäädäntöä laadittaessa tai rikkomukseen puututtaessa on yleensä otettava huomioon kaksi asiaa – yleinen etu ja talouden etu. Yhdysvalloissa arviot perustuvat usein kohtuullisuuden standardiin. Usein keskustellaan siitä, mitä standardeja käytetään määritettäessä, milloin toiminta on kohtuutonta. Käytetään myös sinänsä sääntöjä, joiden mukaan tietyt käytännöt ovat laittomia niiden nimellisarvon perusteella. Kilpailupolitiikan ja mahdollisesti rikkovien toimien analysointitapa herättää myös paljon keskustelua.
Kilpailuohjeet eivät rajoitu vain kansakunnan sisäiseen kilpailuun. Rikkomusten täytäntöönpano on kuitenkin vaikeampaa, kun lainrikkoja on toisessa maassa. Monissa tapauksissa täytäntöönpano onnistuu vain, jos loukkaantunutta väittävän ja rikkovan osapuolen isäntänä toimivan kansan välillä on jonkin verran yhteistyötä.