Tilinpitäjä on organisaatio, joka kirjaa ja raportoi liiketoiminta- ja taloudelliset tiedot erillään muista liiketoiminnoista. Kirjanpitoyhteisöillä on oltava taloudellisia liiketoimia, jotka johtuvat liiketoimintaympäristössä tehdyistä markkinaehtosopimuksista; nämä tapahtumat osoittavat, että yhteisö on laillinen yritys ja sillä on tärkeitä taloudellisia tietoja, jotka on raportoitava sisäisille tai ulkoisille käyttäjille. Tilinpitäjät voivat olla itsenäinen yritys tai emoyhtiön tytäryhtiö tai yksittäinen osasto. Tytäryrityksen tai jaetun kirjanpitoyhteisön taloudelliset tiedot on raportoitava erillään emoyhtiön taloudellisista tiedoista tai tilinpäätöksistä. Emoyhtiöiden on noudatettava erityisiä kirjanpito- tai lakisääntöjä harjoittaessaan liiketoimintaa tytäryhtiöidensä kanssa.
Jotta kirjanpitoyksiköitä voidaan pitää itsenäisinä liiketoimintoina, niiden ei pitäisi omistaa yli 50 prosenttia äänivallasta toisen yrityksen omistuksessa. Yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet (GAAP) edellyttävät emoyhtiöiden raportoivan liiketoimintatiedot konsernitilinpäätöksestä, jos ne omistavat yli 50% toisen yhtiön äänivaltaisista osakkeista. Tämä sääntö pätee myös emoyhtiöiden omistustasoihin tytäryhtiöissä. Emoyhtiön ja yksittäisen kirjanpitoyksikön välinen osakeomistusprosentti on perusohje sen määrittämiselle, miten kukin yritys raportoi tilinpäätöksen liiketoimintatiedoista.
Yritysten tulee toimia äärimmäisen varovasti, kun ne raportoivat yksittäisiä kirjanpitoyksiköitä tai tytäryhtiöitä koskevia taloudellisia tietoja. Yrittämällä siirtää suuret velat tai muut velat, jotka emoyhtiö on velkaa, erilliselle kirjanpitoyksikölle, voi olla vakavia oikeudellisia seurauksia. Tulojen tai liiketoiminnan omaisuuden siirtäminen kirjanpitoyksiköstä emoyhtiölle voi myös aiheuttaa vakavia komplikaatioita, koska tämä antaa vääriä tietoja yksityisille sijoittajille. Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC) voi myös suorittaa julkisia omistuksia harjoittavien yhtiöiden riippumattomia tutkimuksia niiden toiminnasta, kun he käyttävät erillistä kirjanpitoyksikköä liiketoiminnan harjoittamiseen. Nämä riippumattomat tutkimukset ovat peräisin 2000 -luvun alkupuolelta, jolloin muutamat kirjanpidon suuret skandaalit järkyttivät kirjanpitoalaa.
Vuoden 2001 suurten kirjanpitoskandaalien aikana Enron yritti siirtää merkittävät liiketoiminnan tappiot ja velat erikoiskokonaisuuksille pitääkseen negatiiviset taloudelliset tiedot pois julkisesti julkistetuista tilinpäätöksistään. Liittovaltion sääntelyviranomaiset pitivät tätä taloudellisten tietojen siirtoa myöhemmin laittomana; Enron joutui muuttamaan tilinpäätöksen tulosta useilta aiemmilta tilikausilta, mikä johti liiketappioihin eikä voittoihin. Enronia pidetään nyt klassisena esimerkkinä yksittäisen kirjanpitoyksikön sopimattomasta käytöstä vääristelläkseen taloudellisia tietoja.