Kirjoitustyyli on tapa, jolla tietty kirjailija päättää koota sanat ja lauseet yhteen luodakseen kokonaisen kirjoituksen. Tyyliin kuuluu tyypillisesti useita eri komponentteja, kuten sanavalinta, lauseen pituus ja rakenne, kuviokielen käyttö ja näkökulma. Tietyn kirjoittajan tyyli voi myös vaihdella yleisön ja kirjoituksen tarkoituksen mukaan. Kirjoitustyyliä voi olla vaikea kuvata tarkasti, koska se on laadullinen ja subjektiivinen käsite, mutta se on myös yksi tärkeimmistä periaatteista, joita ihmiset käyttävät arvioidessaan kirjoittajan laatua.
On monia erilaisia tapoja, joilla kirjoittaja luo kirjoitustyylin, ja ne voidaan valita tietoisesti tai ne voivat yksinkertaisesti kehittyä ajan myötä. Sanavalinta on yksi suurimmista tekijöistä kirjoittajan tyylissä. Kirjailijat, kuten Edgar Allen Poe, tunnetaan rikkaasta proosastaan, joka sisältää usein eläviä lauseita ja lukuisia adjektiiveja kohtauksen luomiseksi ja kuvaamiseksi huolellisesti. Ernest Hemingwayn kaltaisen kirjoitustyyli on kuitenkin tunnettu harvoista lauseista, joissa on tarkka sanavalinta ja joitain kuvauksia, jotka ylittävät kohtauksen luomiseen tarvittavat välttämättömät olennaiset asiat.
Muita kirjoitustyylin piirteitä ovat kuviollisen kielen käyttö ja näkökulma, jonka kirjoittaja käyttää. Nämä liittyvät usein tietyn tekstin yleisöön ja tarkoitukseen. Esimerkiksi joku, joka kirjoittaa esseen kouluun, valitsee todennäköisesti ammattimaisen tai akateemisen kirjoitustyylin, jossa on vähän metaforia ja kieli, joka on kirjaimellisempaa ja suorempaa kuin kuvitteellinen ja kukkainen. Sama kirjailija, joka työskentelee alkuperäisen novellin tai fiktiivisen kertomuksen parissa, saattaa käyttää tyyliä, joka on kuvitteellisempi ja täynnä mielikuvituksellisia kuvia ja kieltä.
Monet kirjoittajat säätelevät myös kirjoitustyyliään muuttamalla kirjoituksessaan käytettyä näkökulmaa tai näkökulmaa. Koulutehtävä kirjoitetaan todennäköisesti kolmannen persoonan näkökulmasta, mikä tarkoittaa, että esseen esiasteet rajoittuvat yleensä sellaisiin kuin “hän”, “hän” ja “he”. Fiktiivistä teosta luodessaan sama kirjoittaja voi kuitenkin käyttää ensimmäisen tai toisen persoonan näkökulmaa. Tämäntyyppinen kirjoitus sisältää pronomineja, kuten “minä”, “minä” ja “sinä” luodaksesi epävirallisemman kirjoitustyylin, joka on usein mielenkiintoisempi kerronnateoksena, mutta jota ei pidettäisi sopivana akateemisessa kirjoituksessa.