Monet ihmiset voivat pitää kiusaamista ja häirintää kattavan olennaisesti saman alueen ei -toivottua pelottelua, mutta on otettava huomioon joitakin tärkeitä eroja. Työpaikka- ja koulukiusaaminen voi olla ensisijaisesti vastakkainasettelua ja siihen voi liittyä fyysisiä uhkia ja pelottelua, kun taas työpaikka- tai koulukiusaaminen voi olla enemmän jatkuvaa henkistä, seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa.
Toimistokiusaaja kohtaa usein uhrinsa suoraan, kun taas toimistohäiritsijä voisi käyttää passiivis-aggressiivisempia menetelmiä pelotellakseen kohdetta kaukaa. Kiusaamista ja häirintää pidetään kiusaavana käytöksenä, mutta kiusaamisen oikeudelliset keinot ovat usein erilaisia kuin häirinnän. Kiusaamista pidetään yleensä työväkivaltaisena, kun taas häirintä luokitellaan usein työpaikan pelotteluun.
Toimistokiusaaja tai koulukiusaaja käyttää melko usein pakottavaa fyysistä läsnäoloaan pelottelun tärkeimpänä lähteenä. Kiusaajan uhri voi pelätä vakavia fyysisiä vammoja, jos kiusaajan vaatimuksia ei täytetä. Toimiston tai koulun kiusaaja ei sen sijaan voi olla fyysisesti vahvempi tai vaikuttavampi kuin hänen uhrinsa, mutta uhri voi pelätä julkista pilkkaa tai henkilövahinkoa, jos hänen häiritsijänsä vaatimuksia ei noudateta. Kiusaaja luottaa usein uhrin pelkoon fyysisestä tuskasta tai haluttomuuteen taistella takaisin, kun taas häiritsijä luottaa uhrin pelkoon julkisesta hämmennyksestä tai altistumisesta. Toimistokiusaaja kohtaa uhrinsa käytävällä, kun taas häirintää tekevä voi asettaa uhrin julman toimistovitsin tai lakkaamattoman seksuaalisen vihjailun kohteeksi.
Kiusaaja voi itse asiassa olla auktoriteettiasemassa uhrejaan kohtaan. Osaston johtaja tai esimies voisi käyttää hyväkseen valtuuksiaan kiusata alaisia työntekijöitä tekemään nöyryyttäviä tehtäviä tai hyväksymään tahattomasti epäsuositut vuorotyöt. Työpaikkakiusaaja tarvitsee usein tätä vipua esimiehenä pitääkseen uhrinsa uhkailutilassa. Toisaalta työpaikkakiusaaja voi olla uhrin työtoveri tai jopa alainen. Ero kiusaamisen ja häirinnän välillä on se, että häirintä voi tapahtua ei -toivotun seksuaalisen kehityksen, loukkaavien vitsien, tahallisen väärinkäytöksen, toimistojuorujen tai työpaikan sabotaasin muodossa.
Toinen tärkeä ero kiusaamisen ja häirinnän välillä on tapa, jolla tällaisiin tapauksiin voidaan puuttua laillisesti. Toimistokiusaaja, joka kasvattaa käyttäytymisensä todelliseen fyysiseen kosketukseen uhrin kanssa, voidaan pidättää ja syyttää pahoinpitelystä. Uhri voi dokumentoida ja ilmoittaa kiusaajan uhkauksista luotetulle esimiehelle tai henkilöstöjohtajalle, joka voi sitten ryhtyä asianmukaisiin toimiin erottaakseen kiusaajan työstään. Seksuaaliseen tai fyysiseen häirintään liittyvät tapaukset, joihin ei liity todellista väkivaltaa, on kuitenkin käsiteltävä erilaisilla oikeudellisilla menettelyillä. Uhrin on ehkä toimitettava yksityiskohtainen raportti, joka dokumentoi tietyt työpaikkakiusaamisen tapaukset. Väitetylle häiritsijälle voidaan antaa tasavertainen mahdollisuus käsitellä nämä vaatimukset tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä. Pohjimmiltaan työpaikkakiusaaminen on häirintää painottaen fyysistä uhkailua, kun taas työpaikalla tapahtuva häirintä loukkaa uhrin kansalaisoikeuksia fyysisen uhkailun kanssa tai ilman sitä.