Klassinen harppu eli orkesterinharppu on harppuperheen suurin soitin. Siinä on 47 merkkijonoa, jotka muodostavat kuusi ja puoli oktaavia tai musiikkiasteikot, ja sitä soitetaan molemmilla käsillä – vasen käsi nykii alempia kieliä ja oikea käsi kitkee korkeampia kieliä. Se on tyypillisesti sooloinstrumentti, mutta joskus se löytyy orkesterista. Se voi soittaa sekä melodioita että sointuja, kuten pianoa tai kitaraa, mikä antaa sille suuren monipuolisuuden.
Klassisen harpin rakentaminen on monimutkaista ja tuloksena on erittäin herkkä soitin. Jouset itse on kiinnitetty kaarevaan tankoon, jota instrumentin pohja tukee. Se on muotoiltu hieman kolmion muotoiseksi, ja yksi kulma lepää maassa. Jotta harpisti voisi navigoida merkkijonoissa, jokainen C on punainen merkkijono ja jokainen F on musta merkkijono.
Kolmion toinen puoli vedetään soiton aikana takaisin harpistin vartaloa vasten, joten koko instrumentti nojaa muusikkoa vasten. Harppu soittaa aina istuessaan ja harppu lepää jalkojensa välissä nojaten oikeaa olkapäätä vasten.
Äänilaatikko tai resonaatiokammio on rakennettu harppua vasten olevalle harpun puolelle. Ilman äänilaatikkoa harppu ei olisi tarpeeksi kova kantamaan orkesteria. On tavallista, että äänikotelo on koristeltu kaiverruksilla tai muilla koristeilla puhtaasti esteettisistä syistä.
Klassiset harpit on viritetty C flatin avaimelle. Tämä tarkoittaa, että harpisti voi soittaa vain kyseisessä avaimessa olevia nuotteja. Tämän ongelman ratkaisemiseksi polkimilla nostetaan kielten korkeus yleisesti kahteen puolivaiheeseen.
Puoli askelta on pienin musiikillinen jako musiikillisessa avaimessa. Kyky nostaa kenttää yksi tai kaksi puolivaihetta sallii harpistin soittaa millä tahansa näppäimellä. Klassisella harpulla on seitsemän pedaalia, yksi musiikkiasteikon seitsemälle nuotille. Jokainen pedaali muuttaa kyseisen nuotin kaikkien merkkijonojen korkeutta.
Jousia voidaan myös virittää yksilöllisesti viritystapeilla. Viritystapit vaativat erikoistyökalun niiden kääntämiseen. Kuten kaikki kielisoittimet, klassinen harppu voi mennä vireeseen kosteuden tai kielteisen paineen vuoksi. Harpparien on tarkistettava harpunsa viritys säännöllisesti parhaan äänen varmistamiseksi. Vaikka harpistin on teknisesti mahdollista virittää kokonaan toinen avain, tämä vie paljon aikaa.