Klassinen viittaus on viittaus tiettyyn tapahtumaan tai hahmoon klassisissa kirjallisuusteoksissa, kuten muinaisessa roomalaisessa tai kreikkalaisessa teoksessa. Tämäntyyppinen viittaus voidaan tehdä tiettyyn teokseen, yleensä kuuluisaan teokseen, kuten Homeroksen näytelmiin, jolloin ne voivat olla tarkkoja lainauksia tai vain viittauksia kirjallisen teoksen tapahtumiin. Tällaiset viittaukset voivat myös viitata lukuihin, jotka ovat suosittuja klassisten aikakausien tarinoissa ja myytteissä. Klassinen viittaus on usein kulttuurinen ja viittaa yleensä klassisiin teoksiin tietyssä yhteiskunnassa tai maantieteellisellä alueella.
Klassisen vihjauksen tarkka luonne voi vaihdella jonkin verran, koska se on niin usein kulttuuririippuvainen, vaikka se yleensä viittaa johonkin muinaiseen tarinaan tai hahmoon. Yleensä viittaukset ovat viittauksia, jotka puhuja tai kirjailija tyypillisesti tekee työssään, mikä luo yhteyden teoksen ideoiden ja jonkin muun välille. Klassisen vihjauksen tapauksessa tässä viitataan lukuihin tai tarinoihin, jotka ovat peräisin tietyn kulttuurin muinaisesta menneisyydestä. Tällaiset vihjeet esimerkiksi suuressa osassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja viittaavat usein antiikin Kreikan tai Rooman myytteihin, eeppisiin runoihin ja näytelmiin.
Tämä tarkoittaa, että klassinen viittaus viittaa usein tarinaan tai hahmoon, joka on tuhansia vuosia vanha. Erityinen viittaus voi olla useita eri asioita, riippuen kirjoittajan tai puhujan tarpeista ja hänen työnsä luonteesta. Joku, joka kirjoittaa ovelasta suunnitelmasta, jonka joku aikoo esimerkiksi huijata vastustajaa jollakin tavalla, saattaa viitata ”troijalaiseen hevoseen”. Tämä on viittaus Troijan sotien tarinaan ja siihen, kuinka Kreikan armeijat käyttivät suurta puuhevosta huijatakseen Troijan ihmiset päästämään armeijansa kaupunkiin, mikä johti kaupungin kaatumiseen.
Muissa kulttuureissa klassinen viittaus voi kuitenkin viitata muihin tapahtumiin ja hahmoihin, joilla on historiallinen ja klassinen merkitys. Esimerkiksi kiinalaiset teokset viittaavat todennäköisesti muinaisiin tarinoihin Kiinan menneisyydestä kreikkalaisten tai roomalaisten tarinoiden sijasta. Näiden tarinoiden tai hahmojen olisi kuitenkin oltava edelleen melko vanhoja, eikä nykyaikaisia viittauksia edes 200 vuoden takaisiin tapahtumiin pidettäisi klassisina vihjeinä. Tämä kulttuurinen osa tarkoittaa, että klassinen vihje toimii yleensä parhaiten, kun kirjoittaja tai puhuja tuntee yleisönsä, ja joidenkin vihjausten ymmärtämistä voidaan pitää koulutuksen tai kulttuurisen aseman merkkinä.