Kognitiivinen lähestymistapa on psykologian ala, joka keskittyy henkisiin prosesseihin, havaintoon ja kieleen keinona selittää ja ymmärtää ihmisen käyttäytymistä. Se alkoi kehittyä 1960 -luvulla, ja 20 -luvun loppuun mennessä siitä oli tullut hallitseva ajattelukoulu psykologiassa. Tähän lähestymistapaan perustuva psykoterapia yrittää muuttaa käyttäytymistä yrittämällä muuttaa käyttäytymisen taustalla olevaa kognitiota tai ajatusprosesseja.
On olemassa muutamia olettamuksia, jotka ovat keskeisiä kognitiiviselle lähestymistavalle. Yksi on se, että ihmisen käyttäytyminen voidaan ymmärtää tieteellisillä prosesseilla. Toisin kuin Freudin psykologia, kognitiivinen psykologia kehittyi empiirisen testauksen avulla. Toinen oletus on, että ihmisen käyttäytyminen on sarja vastauksia ulkoisiin ärsykkeisiin, joita ihmisten ajatukset, käsitykset, mielialat ja halut lieventävät.
Kognitiivinen psykologia eroaa vanhemmasta, behavioristisesta lähestymistavasta ihmisen käyttäytymiseen. Käyttäytymistieteilijät uskovat, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia syntyessään, mutta heidän persoonallisuuteensa vaikuttavat ja muodostavat ympäristötekijät ja ulkoiset ärsykkeet. He uskovat myös, että käyttäytymistä voidaan muuttaa pysyvästi muuttamalla ympäristöä. Biheviorismi pitää ihmisiä tyhjinä pöydinä, jotka reagoivat passiivisesti ympäristöönsä.
Kognitiivinen lähestymistapa sitä vastoin pitää ajatteluprosesseja käyttäytymisen ensisijaisena tekijänä. Näitä ajatteluprosesseja ovat päättely, älykkyys, muisti, huomio ja aistillinen havainto. Kieli ja sen käyttö henkisessä prosessissa otetaan myös huomioon. Tämä lähestymistapa perustuu käyttäytymiseen olettaen, että ihmisten käyttäytyminen on seurausta ulkoisista ärsykkeistä, mutta väittää, että tapa, jolla ihmisen mieli aktiivisesti käsittelee ympäristöään, määrää käyttäytymisen ja persoonallisuuden.
Biheviorismi ei ole täysin hylätty psykologisessa hoidossa, joka perustuu tähän ajattelukouluun. Kognitiivinen käyttäytymisterapia tai CBT yrittää yhdistää kaksi lähestymistapaa potilaiden hoitoon. Esimerkiksi psykologi voi hoitaa fobiaa tutkimalla mielettömiä prosesseja, jotka aiheuttavat irrationaalisen pelon. Sen sijaan, että yrittäisi muuttaa suoraan henkilön käyttäytymistä tai ympäristöä, psykologi saattaa pyrkiä saamaan potilaan tunnistamaan ja muuttamaan pelkoa aiheuttavia ajatusprosesseja.
Kognitiivista lähestymistapaa kritisoidaan. Ihmisen ajattelu on näkymätön prosessi, ja siksi kognitiiviset prosessit ovat hypoteettisia rakenteita. Toinen tärkeä kritiikki on, että biologiaa, genetiikkaa, kulttuuria ja aiempia kokemuksia ei ole testattu riittävästi henkisen prosessoinnin tekijöinä. Kognitiivisessa psykologiassa ihmisen tietojenkäsittelyä verrataan tietokoneisiin, mikä ehkä yksinkertaistaa ihmisen mieltä.