Kognitiivinen neurologia on eräänlainen neurotiede, joka keskittyy siihen, miten aivot vaikuttavat henkiseen toimintaan. Käyttämällä farmakologiaa, psykologiaa ja tutkimukseen perustuvia kokeellisia hoitoja kognitiiviset neurologit auttavat diagnosoimaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöitä, jotka liittyvät aivojen kykyyn ajatella, osallistua, ymmärtää ja kommunikoida. Vaikka kognitiivinen neurologia käsittelee usein potilaita, jotka kärsivät sairaudesta tai vammasta, tiede tutkii myös kehityshäiriöiden ja muiden tekijöiden aiheuttamia mielenterveyden häiriöitä.
Suhteellisen uusi tieteenala, kognitiivinen neurologia yhdistää tutkimuksen aivojen toiminnasta mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen ja hoitoon. Neurotieteilijät ehdottavat, että kun ihmiset parantavat edelleen ymmärrystään aivojen toiminnasta, on helpompi luoda menestyksekkäämpiä hoitoja aivoihin liittyviin tiloihin. Siksi kognitiivinen neurologia keskittyy parantamaan tieteellistä ymmärrystä aivotoiminnasta sekä uusien hoitojen luomiseen ja soveltamiseen aivotoimintaan liittyviin mielenterveysongelmiin.
Yksi tärkeimmistä kognitiivisen neurologian painopistealueista on mieleen vaikuttavien sairauksien tutkimus ja hoito. Tähän kuuluvat degeneratiiviset häiriöt, kuten Parkinsonin tauti, ja muistiin liittyvät häiriöt, kuten Alzheimerin tauti ja dementia. Neurologit toivovat, että näiden sairauksien tutkiminen johtaa uusien lääkkeiden, hoitojen ja jopa leikkausten kehittämiseen, jotka voivat auttaa hidastamaan tai pysäyttämään rappeuttavien sairauksien etenemisen. Lisäksi kognitiiviset neurotieteilijät pyrkivät myös tunnistamaan mahdolliset geneettiset, elämäntapa- tai muut riskitekijät, jotka voisivat auttaa tunnistamaan mahdollisia uhreja ja mahdollistamaan aikaisemman diagnoosin ja hoidon.
Sairauksien aiheuttamien mielenterveyshäiriöiden lisäksi tiede korostaa voimakkaasti myös trauman aiheuttamien kognitiivisten ongelmien, kuten pään vamman tai äkillisen sairauden, kuten aivohalvauksen, tunnistamista ja hoitoa. Potilaat, jotka kärsivät kognitiivisista häiriöistä tämän tyyppisten traumojen jälkeen, saattavat joutua suorittamaan kognitiivisten neurologien huolellisen diagnoosin määrittääkseen parhaan hoitomuodon erityisille ongelmille. Psykologiaa, lääkehoitoa ja mielenterveysharjoituksia käytetään yleisesti auttamaan trauman uhreja kuntoutumaan henkisesti ja oppimaan hallitsemaan kognitiivisia ongelmia.
Toinen kognitiivisen neurologian painopiste on kehityshäiriöt, kuten tarkkaavaisuushäiriö, kieli- ja puhevaikeudet tai oppimisvaikeudet. Vaikka nämä häiriöt eivät voi johtua sairauksista tai traumoista, ne vaativat silti huolellisen analyysin ja yksityiskohtaiset hoitosuunnitelmat, jotka auttavat uhreja voittamaan vammansa tai hallitsemaan oireitaan. Tällä alalla neurologit tekevät usein yhteistyötä psykiatrien ja psykologien kanssa luodakseen hoitosuunnitelmia ja suunnitellakseen uusia strategioita, jotka parantavat sekä henkistä toimintaa että potilaiden elämänlaatua.