Kognitiivinen tiede on monitieteinen kenttä, joka koskee kognitiomekaniikkaa tai sitä, miten mieli ja aivot toimivat tiedon hankkimiseksi ja manipuloimiseksi. Se sisältää ihmisen mielen, eläinten mielen ja tekoälyn tutkimisen. Koska kognitio on elämän organisatoristen ja selviytymismekanismien perusta, kognitiivinen tiede käsittää laajan verkoston avainaloja. Tämän alan eri aloja ovat neurotiede, fysiologia, psykologia, antropologia, kielitiede, fysiikka, tekoäly tai tietotekniikka ja filosofia.
On suosittu sanonta kolmesta silmät sidoksissa olevasta miehestä, jotka kuvaavat norsua sen osien mukaan, jonka jokainen ihminen voi tuntea. Mikään kuvauksista ei kuulosta toisiinsa liittyvältä, mutta kun silmät poistetaan, osapuolet näkevät, että ne kaikki kuvaavat saman eläimen eri osia. Kognitiivinen tiede on yhteistyötä, joka ymmärtää, että jokainen eri tieteenaloja paljastaa jonkin älykkyyden, joka lisää yleistä ymmärrystä siitä, miten mieli ilmenee aivojen kautta. Kun eri tieteenalat saavat ymmärrystä, ne voivat valaista muiden tieteenalojen kysymyksiä. Kognitioteorioiden kehittämisen yleistavoitetta palvelee parhaiten alan monitieteinen luonne.
Nykyaikainen kuvantamistekniikka on auttanut kognitiivista tiedettä ottamaan merkittäviä askeleita. Tietokoneavusteinen tomografia (CAT), positroniemissiotomografia (PET) ja magneettikuvaus (MRI) ovat antaneet tutkijoille mahdollisuuden kartoittaa aivoja uusilla tavoilla. Tietyt aivojen alueet voidaan yhdistää anatomiseen sijaintiin, mikä luo paremman käsityksen mielen ja kehon korrelaatioista.
Vaikka halu ymmärtää mieli ja kognitio juontaa juurensa ainakin muinaisen kreikkalaisen filosofin taakse, vasta kun tekoäly sai vauhtia, kognitiivisen tieteen monitieteinen ala kehittyi. Termin keksi suhteellisen hiljattain, vuonna 1973, Christopher Longuet-Higgins. Cognitive Science -lehti julkaistiin vuonna 1977, ja Society for Cognitive Science perustettiin kaksi vuotta myöhemmin.
Nykyään kognitiivinen tiede on jännittävä ala, josta on lupaavia etuja koko ihmiskunnalle. Kun tiedemiehet alkavat ymmärtää kognition luonnetta, opimme muun muassa, kuinka soveltaa paremmin opetusmenetelmiä, edistää hyödyllistä robotiikkaa tietotekniikassa ja ottaa neurotieteen kautta askel lähemmäksi aivojen ymmärtämistä. Tämä voi lopulta johtaa toipumiseen aivohalvauksen tai muun trauman aiheuttamista vaurioista tai tarjota ratkaisuja Alzheimerin taudin tai skitsofrenian kaltaisiin sairauksiin. Kun menemme eteenpäin, näyttää selvältä, että tämän alan edut ovat mahdollisesti yhtä elämää tukevia kuin kognitio itsessään.