Kohdunkaulan adenopatia on pään ja kaulan ympärillä esiintyvä kohdunkaulan imusolmukkeiden turvotus. Turvotus voi olla seurausta solmujen tulehduksesta tai infektiosta, ja se voi olla itsestään rajoittavaa tai tarvitsevat hoitoa. Lääkäri voi arvioida potilaan määrittääkseen laajentumisen syyn ja laatia hoitosuunnitelman tilan syiden ja yleisen terveydentilan perusteella. Joissakin tapauksissa kohdunkaulan adenopatia on merkki vakavasta perussairaudesta.
Imusolmukkeet toimivat keräyspisteinä imusolmukkeelle, nesteelle, joka kiertää koko kehon immuunijärjestelmän tukemiseksi. Ne pyrkivät vangitsemaan roskat, vieraat kappaleet, kuolleet solut ja muut materiaalit. Kun ihmiset ovat sairaita, niiden imusolmukkeet suurenevat luonnollisesti, koska immuunijärjestelmä toimii kovemmin ja saattaa tuottaa enemmän materiaalia. Ajan myötä solmut voivat poistaa tämän materiaalin ja palata normaalikokoonsa.
Potilaille voi kehittyä tämä häiriö eri sairauksien yhteydessä, kuten vilustuminen ja kuume sekä vakavat infektiot. Joskus kohdunkaulan adenopatia muuttuu krooniseksi, kuten turvotuksen yhteydessä, joka liittyy sairauksiin, kuten ihmisen immuunikatovirus (HIV). Näillä potilailla solmut eivät ehkä kykene ilmaisemaan itseään sisältävää materiaalia tai ne eivät pysty poistamaan sitä tarpeeksi nopeasti, jotta turvotus voi laskea ennen kuin tarttuvammat ja jätemateriaalit tulevat imusolmukkeisiin.
Kun potilaalla on turvotusta pään ja kaulan ympärillä, lääkäri voi tunnistaa alueen tarkistaakseen kohdunkaulan adenopatian ja muiden rakenteiden laajentumisen. Tämä voi olla tärkeä osa diagnoosia ja hoitoa, koska kasvu ei välttämättä liity imusolmukkeisiin. Jos lääkäri on huolissaan pahanlaatuisista kasvaimista, biopsia voi olla tarpeen ottaa solunäyte turvotuksesta. Patologi voi tutkia näytteen mikroskoopilla määrittääkseen, millaisia soluja on mukana, ja tarkistaakseen pahanlaatuisuuden merkkejä.
Kohdunkaulan adenopatian hoitoon liittyy yleensä taustalla olevan tilan käsittely ja solmujen toipuminen itsestään. Jos potilaalla on syöpäsoluja imusolmukkeissa, leikkaus niiden poistamiseksi voi olla tarpeen. Lääkäri voi ottaa myös naapurisolmuja, vaikka ne eivät näytä olevan mukana, vain turvallisuuden vuoksi; solmut voivat sisältää syöpäsoluja, jotka voivat alkaa kasvaa kasvaimiksi. Leikkauksen jälkeen potilas saattaa tarvita kemoterapiaa ja säteilyä toistumisen mahdollisuuksien rajoittamiseksi.