Termin “kolmas maailma” alkuperällä ei ollut mitään tekemistä kansakunnan taloudellisen kehityksen tai sen puuttumisen kanssa. Ranskalainen väestötieteilijä Alfred Sauvy käytti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1952. Siihen aikaan ei ollut vastaavaa ensimmäistä tai toista maailmaa, ja hän loi lauseen kartoittaakseen ne “kartanoihin”, joihin historioitsijat ovat jakaneet yhteiskuntaluokat. Ensimmäinen kartano oli kirkko ja kuningas (jumalallisten oikeuksien hallitsija hallitsi uskonnollisen auktoriteetin), toinen kartano oli aatelisto ja kolmas kartano, suunnilleen, kaikki muut, maasta sidotuista peoneista varakkaat kauppiaat/kauppiaat. Lehdistöön viittaava termi “neljäs kiinteistö” sai yleisen käytön vasta 19 -luvulla.
Kun Sauvy käytti ensimmäistä kertaa ilmaisua “Kolmas maailma”, historioitsijat, sosiologit ja väestötieteilijät ajattelivat yleensä maailman hajaantuneena “länteen” ja “neuvostoliittoon” tai karkeasti ottaen Euroopan kehittyneisiin maihin ja läntiselle pallonpuoliskolle, ja Neuvostoliitto ja ne valtiot hegemoniassaan, alallaan tai vaikutusvallassaan.
Sauvy huomautti, että oli olemassa useita kansakuntia, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan näistä luokista, joilla oli omat agendansa ja tarpeensa, ja kuten keskiajan kolmannen kartanon, piti tulla omiin. Ajan myötä ensimmäinen maailma on tarkoittanut länsimaiden kehittyneitä maita, ja toista maailmaa käytetään harvemmin viittaamaan niin kutsuttuun ”kommunistiseen blokkiin”, joka on nyt lähes kokonaan poistettu käytöstä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Kuten tapahtui, monet Sauvyn kolmannen maailman kansoista olivat myös taloudellisesti vähemmän kehittyneitä maita. Tämän seurauksena lause on ajan myötä yleisesti viitannut maailman köyhempiin osiin ilman yhteiskunnallista, teollista tai teknologista infrastruktuuria, joka tukisi siellä asuvien ihmisten korkeampaa elintasoa. ”Toinen maailma” viittaa nykyään toisinaan kehitysmaiden kansakuntiin, kuten Vietnamiin, mutta sen luontainen epäselvyys tekee siitä epämiellyttävän sopivan.
Nykyään jotkut ihmiset vastustavat termiä, jota sovelletaan kansakuntaan, väittäen, että sillä on kolonialismin ja paternalismin, Kipling -runon ”valkoisen miehen taakan” sävyjä. “Taloudellisesti vähemmän kehittyneet maat” on usein ensisijainen termi tai optimistisemmin kehitysmaat. Nämä kaikki viittaavat siihen, että ”kehitys” on taloudellista, teollista ja/tai teknologista – kansakunnan henkinen, henkinen tai sosiaalinen kehitys on edelleen terminologian vapaata.