Ilmaus “uhkakomedia” itsenäisenä kuvauksena herättää sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Komediaa käytetään vaarallisessa tilanteessa saadakseen yleisön tekemään arvioita tietystä hahmosta tai viestinnästä. Käytetyt sanat ovat usein voimakkaiden tarinoiden keskipiste, jotka luovat yleisöltä ristiriitaisia tunteita. Otsikko ”Uhkakomedia” tuo heti ristiriitaisuuksia mieleen, koska komedia on yleensä jotain, joka saa ihmiset nauramaan, ja sana ”uhka” merkitsee jotain uhkaavaa. Aivan kirjaimellisesti tämä lause sisältää naurua pahaenteiselle tilanteelle.
Tämä lause on osa David Camptonin brittiläisen näytelmän The Lunatic View: a Comedy of Menace otsikkoa. Irving Ward, 1950 -luvun kriitikko, korosti lausetta kirjoittaessaan katsausta Harold Pinterin näytelmiin. Ward käytti ”uhkakomediaa” katsellessaan useita Pinterin teoksia, vaikka hän oli tuolloin nähnyt vain yhden, The Birthday Party.
Jotkut näytelmät pystyvät sekoittamaan draaman komediaan. Yksi erityinen esimerkki Syntymäpäiväjuhlista on hahmo, joka vitsailee uhkaavasta tilanteesta ja puhdistaa aseensa uhan torjumiseksi. Tällaisten teosten tavoitteena on synnyttää jännitystä tilanteen ympärille tai muuttaa yleisön näkemyksiä tietystä hahmosta; loppujen lopuksi joku, joka vitsailee suunnitellessaan toisen henkilön ampumista, ei yleensä ole luotettava henkilö.
Pinter itse on sanonut, ettei hän ole koskaan pystynyt kirjoittamaan onnellista näytelmää ja että tilanne voi olla sekä totta että valhetta. Hänen näytelmiensä tiivistäminen komediaesityksiksi voi olla väärinkäsitys; Useimmat kriitikot kuvailivat hänen hahmojaan negatiivisilla merkityksillä. Luomalla huumoria hyvin dramaattisen tai jännittyvän tilanteen ympärille, yleisö jää hämmentyneeksi lopussa kokeneiden tunteiden vuoksi.
Pinterin uhkakomedioilla on melko yksinkertainen asetus; ne voivat keskittyä yhteen tai kahteen tehokkaaseen kuvaan ja yleensä asetetaan vain yhteen huoneeseen. Voimakas voima, jota ei ole määritelty yleisölle, uhkaa näytelmien hahmoja. Yleisö keskittyy hahmojen väliseen viestintään ja luo keskustelun perusteella näytelmän tunteen ja ytimen.