Kommunikaatioteorian on kehittänyt saksalainen filosofi ja sosiologi Jurgen Habermas. Tämä teoria kuuluu epistemologian, etiikan ja kielen filosofian filosofisiin genreihin, ja sitä voidaan soveltaa sosiaalisiin ongelmiin ja politiikkaan. Kommunikaatiotoiminta selittää ja luo perustan oikeudenmukaisten demokratioiden tärkeydelle sekä oikeutukselle vapautumiselle autoritaarisista poliittisista järjestelmistä.
Kommunikoivalla toiminnalla pyritään ratkaisemaan yleismaailmallisten totuuksien tai lakien ongelma siten, että moraalia on vaikea laajentaa kaikkiin kulttuureihin erilaisten arvojen ja uskomusjärjestelmien vuoksi. Tämä relativismi estää muita osallistumasta tai tuomitsemasta olosuhteita, jotka voivat olla epäinhimillisiä tai haitallisia ihmisille paikallisella tai maailmanlaajuisella näkökulmalla, viitaten kulttuurieroihin. Kommunikoiva toiminta väittää, että järjestelmällisen keskustelun avulla voidaan paljastaa yleismaailmalliset totuudet ja asianmukaisen käyttäytymisen säännöt siten, että kaikki osapuolet voivat päästä sopimukseen ja hyötyä tasavertaisesti.
Soveltava kommunikoiva toiminta loisi ihanteellisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan, jossa kaikki jäsenet noudattavat kultaista sääntöä “tee toisille kuten olisit tehnyt sinulle”. Toisin sanoen kommunikaatiotoiminta perustuu yleensä kaikkien kykyyn omaksua toistensa henkilökohtaiset näkemykset ja kehittää tästä lähtökohdasta sellaisia toimia, joilla olisi oikeudenmukaiset seuraukset kaikille. Ilman toisen näkemystä otamme riskin toimia tietämättömyydestä tai minimoida olosuhteet, jotka voivat aiheuttaa paljon kärsimystä muille.
Kommunikoiva toiminta pyrkii väärentämään relativismin ideoita; että jokaisella kulttuurilla tai yhteisöllä on uskomusjärjestelmiä, jotka eivät voi laajentua maailmanlaajuisesti kulttuurikäytäntöjen ja -kokemusten vuoksi. Aluksi kommunikaatiotoiminnan teoria heikentää tätä ajatusta perustavanlaatuisella väitteellä, jonka mukaan järki on kaikille ihmisille ominainen universaali kyky. Tästä seuraa, että jos järki on moraalisen ja eettisen toiminnan perusta, niin järki yksin voi määrätä yleismaailmallisia moraalisia totuuksia ja poliittisia lakeja.
Kommunikaatiotoiminta suoritetaan järjestelmällisesti kolmessa seuraavassa vaiheessa. Ensinnäkin yhteiskunnan tai yhteisön kärsineet jäsenet päättivät omaksua yleismaailmallisen, puolueettoman periaatteen. Jokaisen on tunnustettava muiden näkemykset, jotta voidaan luoda tasapaino etujen suhteen. Toiseksi, keskustelun kautta moraalinen väite voidaan esittää vain, jos kaikki hyväksyvät sen. Lopuksi ketään ei saa pakottaa hyväksymään ehtoa. Heidän on oltava tietoisia ja vapaasti valittava, että niistä aiheutuvat edut ja seuraukset vaikuttavat niihin.
Järkevällä keskustelulla, joka syntyy kommunikaatiotoiminnasta, on valuva vaikutus. Kun määritetään ja esitetään yleismaailmalliset moraaliset totuudet, kommunikaatiotoimintaa voidaan soveltaa pienemmässä mittakaavassa välittämään ja ratkaisemaan akuutteja konflikteja ja kriisejä ryhmän sisällä. Kommunikoivalla toiminnalla pyritään luomaan perusta positiiviselle yhteiskunnalliselle muutokselle, mutta samassa valossa se avautuu perusteluille yhdelle yhteisölle, joka osallistuu muihin ryhmiin ja joiden toimintaa voidaan pitää kiistanalaisena.